Muistoja räsymaton kuteissa

Tästä tulee mainio mattokesä

Pitkäaikainen unelma täyttyi, pääsin muutaman vuoden tauon jälkeen kutomaan räsymattoja. 

 

Hommasin keväällä kangaspuut ja kun tytär sai kudottua ensin pari mattoa koitti minun vuoro.

Ensin laitoin kaikki muutaman kesän aikana leikkaamani kuteet järjestykseen värien mukaan. 

19 laatikollista, lukematon määrä kiloja. 

Kaikki sateenkaaren värit.

Järjestelyn jälkeen fiilistelin väriterapiassa. 

Kudelaatikoita järjestykseen ja toiseen.

 

Väreissä oli valinnan runsautta ja koska Juhannuspäivän kaunis aamu vaihtui raikkaaseen kesäsateeseen, aloitin aurinkomaton kutomisen.

Oranssin, keltaisen ja ruskean sävyjä raitoina. 

Välissä kapeat turkoosit raidat.

Voi, en muistanutkaan, kuinka ihanaa matonkutominen on. 

Ja aurinko tuli esiin jo ensimmäisten aurinkomaton raitojen jälkeen.

Fyysisen kutomisen lisäksi värien ja materiaalisen sekoittamisen suunnittelu tasapainoiseksi lopputulokseksi. Maalaamista kuteilla. 

Ja ihan parasta tekstiilikierrätystä.

Oman lisän fiiliksiin tuo itseleikattujen kuteiden lähtökohtien muistelu. 

Mikä vaate, mikä tekstiili? Mikä vuosikymmen tai vuosi? 

Mitä muistoja, mitä tapahtumia? Minkälaisia tunnelmia ja tunteita? 

Iloja ja suruja. Koko tunteiden ja muistojen kirjo kudottuna perinteiseksi räsymatoksi. 

Tekee niin hyvää ja on niin rauhoittavaa.

Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! 

Älä tule paha matto, tule monta hyvää räsymattoa.

Ihanaa kierrätyskesää!