Syksy luovuttaa värejään

Väriterapiaa

Loppukesä toi väripadat puutarhaani.

Tai oikeesti toin ne ihan itse autolla Lammilta.

Luonnonvärjäysguruni Terhikki luopui kasvivärjäysmökistä.

Padat ja tulipesät meni osin kiertoon.

Ostin kaksi itselleni ja rakensin sepelialustalle värjäämön.

 Omassa pihassa värjäämistä voi tehdä ihan omalla syklillä.

Kasvit pataan ja vettä päälle joku päivä.

Tulet pesään toisena.

Värjäystä omaan tahtiin ja pihakaivosta vettä ilman vesimittarin tikitystä.

Jälkivärit viikon päästä, kun taas palkkatöiltä ehti.

Värejä verihelttaseitikeistä,

Kultapiiskuista, samettikukista ja sipulinlehdistä

Hups, langat virkkuuntuneet padassa?

Langat pääosin Pirtin kehräämöltä kesällä ostettuja.

Valkoista ja harmaata,

Kerrattua ja kertaamatonta.

Nyt on padat kansien alla talvilevolla.

 Ulkoilutin ja inventoin myös aikaisemmin värjättyjä lankoja.

Järjestelin värien mukaan jonoon.

Ei varmaankaan tule värjäystarvetta ennen ensi kesää.

Lankoja on (ehkä) riittämiin vielä tältä ja parilta edelliseltä kesältä.

Tosi eihän niitä koskaan voi olla liikaa!

Eiköhän tällä väriterapianmäärällä selviä talven ja kaamoksen yli.

Huomasin lankalaaduista, että ensi kesänä pitää keskittyä sukkalankojen värjäämiseen.

Kääriydytään viltteihin, villasukkiin ja takkatulen ääreen!

Aikaisemmat kasvivärjäyspostaukseni ovat tässä:

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2016/07/varia-ja-verkostoja-varjaripaivilta.html

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2015/07/meilla-oli-soppapaiva.html

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/09/reseptit-talteen.html

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/08/lankojen-kasvivarjaysta.html

Värien voimaannuttamana kohti marraskuuta!

Pikkulinnuille silmänruokaa

Lintulauta pajusta ja kuusesta

Voi, kuinka mä tätä tykkäsin tehdä ja nyt tykkään katsella. 

Mutta, mitähän ne tintit ja muut mahtaa ajatella? 

Ei ehkä niin käytännöllistä tai lintulautaruokinnan sääntöjen mukaista. 

Ja pääsee linnut steppaamaan ja kakkaamaan siementen päällä. 

Enkä kurrekin pääsee liian helposti laudalle ruokailemaan. 

Eikä taida ainakaan siemenet hirveen hyvin pysyä laudalla, kun on noita reikiä.

Mutta ei haittaa. 

Hauska idea edelleen.

Kyseessä on siis pienen kuusen runkoa ja oksahaaroja hyödyntäen tehty lintulauta. 

Kuuset ovat harvennuskuusia takapihan tiheiköstä. 

Ja riittävän haasteellinen tehdäkin. 

Etenkin ensimmäisten lisäloimien paikallaan pysyminen. 

Ja kyllähän ne pysyy, kun sitkeästi yrittää. 

Seuraavat lisäykset ovat helpompia, kun on jo punottua pintaa, johon loimet saa työnnettyä.

Alempaan oksahaaraan punoin lintulaudan ruokailutason. 

Seuraava oksahaara välistä pois, että tuli riittävä huonekorkeus.

Kasvavaa ympyrää punoessa pitää loimipajuja lisätä säännöllisin välein.

Punoin tasot kahdella pajulla yhtäaikaa, niin sain punokset lukittumaan joka loimen välissä.

Lopussa päättelin reunan yksinkertaisesti. 

Yhden loimen takaa, yhden edestä ja taakse. 

Kuusenoksaloimiin lisäsin reunapunosta varten lisäloimet pajusta, 

sillä havu ei toimi reunan päättelyssä. 

Ja ylempään oksahaaraan tuli ruokalan katto.

Havunneuloja jätin tarkoituksella oksiin sinne tänne.

Toinen aihio odottaa punomista. 

Valmiiseen lintulautaan pitää vielä laittaa koukku ylös. 

Sitten vaan roikkumaan sopivaan paikkaan ja vaikka tulipalloista kattaus lattialle.

Toivottavasti linnut enemmän tykkää kuin pelkää. 

En ainakaan yrittänyt tehdä linnunpelätintä!

Kohtahan se lintujen ruokinta-aika alkaa. 

Pitkälle onkin lämmin sää ja sulamaa jatkuneet tänä syksynä.

Virkaten ja neuloen

Värejä luonnosta syksyn jakkuun

Kesällä näin Instagrammissa virkatun ruudun, joka jäi päähän pyörimään. Palasin elokuun alussa Lee Esselströmin  kuvaan tuosta mielessä pyörineestä virkatusta ruudusta. Kuva oli niin selkeä, että siitä oli helppo napata idea ja tehdä itselle ohje, siis eka tilkku.

Oli kanervien kukinta-aika ja katselin moottoripyörän kyydissä yhden päivän kanervanpunaisia metsiä satojen kilometrien matkan.

Aloitin siis kokeilemaan uutta mallia kanervanpunaisella roosalla langalla. Lanka on Pirkanmaan Kotityön Roosanauha sukkalankaa. Lopulta kanervaruutujen määrä jäi vain neljään tehopsteruutuun.

Vaihdoin mustikkaan, niitä tänä kesänä olikin metsät täynnä, enemmän kuin kotiin jaksoi kantaa ja pakastimessa tilaa. 

Sininen lanka on kuitenkin indigolla, ei mustikalla, värjättyä. Sitten siirryin keltaiseen, joka on sipulinkuoren jälkiväriä. Neljäs väri on lupiinille värjättyä vihreää. Kaikki itsevärjättyjä lankoja. Lankalaadusta en ole varma, kun olivat joitain vanhoja valkoisia lankoja, jotka saivat kesällä väripäivityksen. Kutakuinkin samaa vahvuutta kuin roosa Roosalauhasukkalanka.

Kun aikani katselin yksivärisiä ruutuja, päädyin virkkaamaan kaikkiin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita, puolet keltaisella ja puolet vihreällä.

Keltainen on sipulinkuorella värjättyä ja vihreä on saatu värjäämällä sipulinkuorella ensin keltaiseksi värjätty lanka indigolla.

Pyörittelijöitä paloja tietämättä mitä niistä tekisin. Sommittelun niin ja näin. Päädyin jakkuun, josin malli edelleen hakusessa. Virkkasin ohuelle villasilkkilangalla ensin pötköiksi.

Virkkasin oikealta puolelta kiintein silmukoin. Villasilkki on myös sipulinkuorella värjättyä.

Sommittelun pötköjä. Puolitin kainalon alle tulevat. Mittailin ja laskin tarvittavat lisäkaitalee, jotka päätin neuloat: sivuihin, taakse, kainalonalle, eteen. Ja hihat. Neuleeksi valitsin ns. valepatentin.

Eli joustavan neuleen, jossa neulotaan aina 3 oikein, 3 nurin, mutta niin, että joka neljänneksi silmukkariviksi oikealle ja nurjalle asettuu oikeat silmukat, Samoinoka neljänneksi nurjat silmukat. Ja näiden väliin silmukat, joissa vuorottelee oikeat ja nurjat joka kierroksella. Saikohan tuosta mitään tolkkua?

Neulotut osat ovat Dropsin cotton merinoa. Mukavan pehmeä ja väriltään elävä, joten sopi hyvin kasvijärjättyjen lankojen kanssa yhteen.

Neulottuja osia tein siellä täällä matkakäsityönä. Välillä mittailin pituuksia ja kainalon alle tarvittavaa kiilaa.

 
Langanpäiden päättely virkatuista osista oli yksi huhhuh -urakka.

Taas sommittelua ja kiinnitystavan pähkimistä.

Päädyin jatkamaan virkaten kiinnittämistä oikealta puolelta eli kaikki saumat näkyy päälle.

Lankana vähän paksumpi silkkivillalanka. Wetterhoffilta omasta värikartasta tummanvihreä.

Usein pingotan palat paloina, mutta nyt pingottelin vasta kasassa olevan jakun. Vahva kostutus, kevyt pingotus ja viimeistelevä höyrytys.

Elokuussa aloitettu välikäsityö ja nyt valmis vaate. Nuttu päälle ja menoksi.

Samalla pääsi kuvaan omat uudet säärystimet, kennojoustinta, kuten pinkit työkaverille tehdyt.  Ohjeen löydät aikaisemmasta postauksesta. Ja samaa lankaa kuin omat uudet tumput. Talvi saa tulla.

Mietin, että olisikohan lukijoilla kiinnostusta virkatun ruudun virkkausohjeeseen?

Hyvää kekriviikkoa!