En virvo, en varvo

Mutta pajua, pajua, pajua... keräilen

Kukkatunika teki tehtävänsä ja iltapäivällä jo paistoi aurinko.

Pääsiäisen kunniaksi pistin tipunväriset vaatteet päälle, punaista kukonhelttaa (kaulaliina) myöten.

 

Reippain askelin suuntasin kohti maantien laitaa. 

Mukana oksasakset, muovipussi ja kamera.

Jos aiot kerätä pajuja punontaa, kierrä kaukaa tällaiset vanhat pajupöheiköt. 

Niistä ei ole punontaan, ei riitä sitkeys eikä notkeus.

Silläkin uhalla, että nämä ovat yleensä suojassa katseilta ja ohikulkijoilta.

Jatka reippaasti kohti sellaista maantienreunaa, josta pajut leikataan alas 1-2 vuoden välein.

Älä välitä ohikulkijoiden katseista. 

Pajut eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten älä mene kenenkään piha-alueen lähelle.

Turengissa esim. Kalpalinnan ja Lidlin varaston välissä Turengin suunnasta tien vasemmalla puolella on juuri nyt mainioita nuoria pajupiiskoja.

En välittänyt ohikulkijoiden säälinsekaisista katseista:

"Mitähän tuokin mummo tuolla kyykkii. 

Viikko sitten oli palmusunnustai ja virpomisen aika, voi voi dementia lie iskenyt.

Ja eihän hällä ole pajuissa kuin muutama kissa."

Sain rauhassa kerätä mainion nipun monenväristä luonnon pajua, eikä minua kuskattu hoitoon.

Olisihan sitä voinut pukeutua huomaamattomammin kykkimään tienreunaan, 

mutta kun ei omista värittömiä vaatteita.

Iloisena pompotin takaisin kotiin ja huomasin, 

että osa tienvarren puista oli pukeutunut samoihin keltaisen sävyihin.

Mainiota! Tunsin vahvaa yhteyttä luontoon!

Pajuja voi kerätä punontaan vielä siihen asti, kun niihin alkaa tulla hiirenkorvat.

 Sen jälkeen kuori irtoaa pajusta eli silloin on pajupillien aika.

Pajusta punotaan Turengin aseman kässäillassa torstaina 23.4.2015 klo 18.00 alkaen. 

Tervetuloa mukaan! 

Lisätietoja FB-tapahtumassa:  Pajunpunontaa - Aseman käsityöilta

Vuoden eka kässäilta!

 Taas tavattiin asemalla!

Vuosi 2015 ehti helmikuuhun ennen Turengin aseman Käsityöiltojen starttausta. 

Mutta eilen taas oltiin koolla. #janakkalarokkaa.

 

Monta uutta kasvoa ja kättä oli tullut mukaan. 

Tusina innokasta naista samassa huoneessa. 

 

Lisäksi kasa sanomalehtiä, monta vanhaa kirjaa, saksia, viivottimia, maalarinteippiä ja liimaa.

Touhua vauhditti aseman väen tarjoama maukas savuporokeitto. Kiitos Maspe ja muut! 

Asiakkaita oli ollut niin paljon, että olivat syöneen Janakkalarokan loppuun.

Ja aseman virkistävät juomat varmistivat, ettei kurkkua alkanut kuivamaan kesken touhun.

Puheensorinaa, hauskoja juttuja, kaverin neuvomista, ohjaajien opastusta, naurun helinää. 

Näppäriä sormia, ahkeria käsiä, kärsivällistä tekemistä, onnistumisen iloja.

Kaikkea positiivista, jolla oli hieno päättää työviikko ja siirtyä viikonvaihteen touhuihin.

kuva Maspe Jäntti

Paperista syntyi monta monituista punottua koria, kansilla ja ilman sekä nippu kukkia.
Myös tapetilla päällystetty kori syntyi kokeneelta punojalta.

Asemalla aloitettiin aikanaan korien ja kukkien tekemisessä ja nyt palattiin näiden kestohittien pariin eli Kusudama-kukkien ja sanomalehdistä punottujen korien äärellä.

Kuva Maspe Jäntti

Seuraavan kerran kokoonnutaan torstaina 12.3. Silloin valmistaudutaan pääsiäiseen. Ehkäpä kukkateemalla. Meillä ohjaajilla on tarkempi tekemisen ja tekniikoiden sisältö vielä suunnittelussa. Palataan siihen parin viikon sisällä FB:n kautta.

Kiitos kaikille eiliseen iltaan osallistuneille! 

Kuva Maspe Jäntti

Jos kiinnostuit aiheesta, niin sekä sanomalehtikorien että Kusudama-kukkien ohje löytyy täältä blogistani:

 http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/01/tata-et-voi-tehda-verkkolehdella.html

 http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/07/kusudama-kukka-vahvistaa-saannot.html

Huovutusneulojen suhinaa

Aseman kässäillassa valmistauduttiin jouluun

Marraskuun kässäillassa Turengin asemalla neulahuovutettiin. 

 

Huovutusneulojen suhina oli melkoinen,

 kun kymmenen naista tikutti villaa superlonipalaa vasten huovutusneulalla. 

 

Joulu oli selvästi osallistujilla päälimmäisenä jo mielessä, 

sillä niin jouluaiheisia tuotteita ja koristeita illan aikana syntyi.

Kyllä olikin taas niin 150% innostunutta porukkaa paikalla. 

Toimeen tartuttiin välittömästi.

Vain yksi neulanpisto sormeen tuli illan aikana. 

Sekin onneksi punaista tonttua tehdessä, eikä verikoetta kummempi pistos.

Aseman Frouvan tarjoama pakuritee oli ah, niin hyvää ja taatusti terveellistä.

 

Joulua ennen kokoonnutaan vielä kerran, torstaina 11.12. klo 18.00. Silloin tehdään joulukoristeita. Virkkaamalla lumitähtiä ja joulupallojen vaatteita. Sekä kierrätyskirjoista ja muusta paperista esim. sydämiä ja palloja. Tapahtumana Facebookissa. Tervetuloa mukaan!

Tekstiili kiersi aamusta iltaan

Texvexiä ja räsyvirkkausta

Lokakuun viimeinen päivä oli mainio. Monessa mielessä. Ei vähiten sen vuoksi, että oli lomapäivä. Etenkin päivän teeman vuoksi - tekstiilien kierrätys! Lomapäivän aamulle olin suunnitellut tutustumisen Hämeenlinnan Texvex -kierrätyspisteeseen. Ja ilta huipentui räsyvirkkaukseen Turengin asemalla.

Texvex ideologiasta ja Forssan Texvexistä olen kirjoittanut jo aikaisemmin syyskuussa: Texvex kierrättää tekstiilit. Sama idea on monistettu Hämeenlinnaan Sampolan työkeskuksen verstasmyymälän yhteyteen.

Vuosiin en ole Sampolassa käynyt ja myymälä oli tosi positiivinen yllätys. Laadukkaita töitä kohtuuhintaan. Korikäsilaukkuihmisenä en voinut lähteä pois ostamatta mainiota hyvin tehtyä ruskeaa rottinkikoria. Sisäkassin tyyliä vielä mietin.

Taas yksi laadukas käsilaukku lisää. Aikaisemmista lisää täällä. Texvex osastolta löysin edukkaita nappeja puolen sataa. 

Ja oranssia aitoa Vuokkoa 60-70- luvulta. Näistä tulee todennäköisesti kotelomekko.

 Ja vielä saman aikakauden Helmi Vuorelmaa. Käsipyyhkeiksi tai kirjontapohjiksi.

Kaikki Texvex-jutut alle vitosella ja kori vähän reilu kolmekymmentä rahaa.

Suosittelen Sampolan verstasmyymälää molemmista näkökulmista - sekä näkö- ja kuulovammaisten töiden ostopaikkana ja toiminnan tukemisena että tekstiilien kierrätyspaikkana.

Ja illalla yhteisöllinen käsityöilta Ravintola Turengin asemalla jatkoi tekstiilikierrätyksen teemaa. Korien ja pyykkikopan kanssa asemalle, jossa räsyvirkkauksen ohjausta innokkaalle eri-ikäisten naisten joukolle. Talon kokkikin olisi halunnut virkkaajien innokkaaseen joukkoon, mutta kiireet keittiössä ajoivat ohitse.

Hyvä mieli tuli siitä, että kaikki saivat vähintään yhden työn tehtyä tai ainakin hyvään alkuun. Erityisesti ilahdutti, että vasurivirkkauskin saatiin ainakin jollakin tavalla haltuun. Ei ole helppoa ohjata vasenkätisiä ilman kokemusta, mutta vastakkain istuen se onnistui lopulta niin, että isoäidinneliö alkoi syntymään kulma kulmalta.

Oltiin niin touhukkaita, että unohdin ottaa yhtään kuvaa virkkaajista saati heidän aikaansaannoksistaan. Onneksi muutama virkkaaja lähetti kuvia töistään, niitä tässä nyt mukana.

Mallan pannunalunen ja myös jo tosi toimissa:

Maritan pannunalunen ja korit monenlaisille tavaroille:

Maspen farkkukori isänpäivän suklaille:

Seuraavaksi eli marraskuun 20. Päivän iltana asemalla neulahuovutetaan. Ja lisäksi on mahdollisuus kirjoa huovutuksiin jotain extraa. Ehkä monella on silloin myös jo lähestyvä joulu mielessä. Ja joulukuussakin vielä touhutaan ainakin tähtien, mutta ehkä myös sydänten äärellä.

Tänään Pyhäinpäivänä kiivettiin Hakoisten Linnavuorelle kirkkaassa auringonpaisteessa. Katseltiin kauas, jotta taas näkee paremmin myös lähelle. Mietittiin historian kulkua ja mitä kaikkea alueen historiaan liittyy.

Nyt illalla on hyvä katsella mm. pimeässä tuikkivia tuikkuja ja lyhtyjä ja muistella edesmenneitä läheisiä.

 Marraskuu - se on taas täällä!