Retrohtavaa neuleraitaa

Serpentiinipusero

Sain puseron valmiiksi Vapuksi ajatuksella: "Tämän jälkeen kaappiin odottamaan syksykelejä". Vaan kuinkas kävikään. Pusero oli tarpeen pitkin toukokuuta, kesäkuun koittaessa, juhannuksena ja myös nyt jo loppusuoralle kääntyvässä heinäkuussa. Juhannukseksi täydensi puseroa kämmekkäillä ja se ei ollutkaan mikään turha homma. Näillä kesän viileät kohdat ovat olleet hyvin hanskassa.

Tämä(kin) neule valmistui monen sattuman kautta. Ilman alkumielikuvaa tai ohjetta. Onneksi sattuma on hyvä korjaamaan satoa ja aina löytyy ainakin jotenkin toimiva suunta ja maaliviivan ylitys.

Joustinneuleesta muunnos valikoitui vahingossa neuleeseen, halusin joustoa, mutta en niin paljon kuin perusjoustinneuleessa. Joka toinen kerros eli oikeat kerrokset ovat 3 o, 3 n ja kaikki nurjat kerrokset ovat kokonaan oikein. Lisäksi etu- ja takakappaleella mallineuleen 3 o, 3 n vaihtavat raitojen mukaan paikkaa eli väreistä raidat, mutta pinnasta ruutuja.

Raidoituksen rytmi syntyi seuraavana vahinkona. Punainen väri tippui siinä vaiheessa pois, vaikka tiesin, että ilman sitä lanka ei tule riittämään. Aloitin siis helmasta kolmella värillä.

Hihojen raidoitus piti muuttaa vähemmän keltaiseksi, koska etu- ja takakappaleisiin kului sitä liikaa suhteessa vihreään ja ruskeaan. Hihojen pituutta oli vaikea arvioida ja niin niistä tuli summan mutikassa ensin liian pitkät. Lopulta niitä sitten lyhensinkin puseron jo valmistuttua noin 5 senttiä.

Ajattelin tehdä kaarrokeosan kasvivärjätyllä keltaisella langalla. Langan vahvuus oli sopiva, mutta luonne liian poikkeava näistä kiiltävistä ja sileistä merinovillalangoista. Punainen väri piti palauttaa agendalle. Ja purkaa aloitettu himmeä keltainen pois. Samalla muutin kaarrokkeen ideaa raglansaumoista vaiheittain kapeneviin joustinraitoihin. Kaarrokeosaan olen erityisen tyytyväinen.

Pusero sai käyttökasteen vappuna. En ollut vielä silloin varma, minkätasoinen suosikki siitä tulee. Sen näyttää käyttökokemukset ja fiilikset. Ja niitä Vapun jälkeen on tullutkin pitkin kesää. Kaarroke on ehkä kuitenkin se myönteisin juttu tässä puserossa ja onneksi laitoin tuota punaista siihen. Koska pusero on kaulalta melko avara, se on ollut oiva raikkaiden kesäiltojen paita. Juu tykkään, mutta on aika vaativa mm. alaosien suhteen. Näissä kuvissa mennään lomafiiliksellä, joten alla oleva mekko ja villasukka-kenkäyhdistelmä ei ole kovin harkittuja, sorry! 

Lanka oli aivan ihana neulottava. Se on Hedgehog fibresin Sock lankaa. Neuloin puseron 2,5 numeron puikoilla. Tarkoituksella aika napakkaa ja tiivistä. Olen nähnyt samasta langasta paljon löysempiäkin neuleita ja se toimii hyvin myös niissä. Langat hyppäsivät matkaan noin 1,5 vuotta sitten Titityy -lankakaupasta Jyväskylästä. Titityy on innostava lankakauppa, mutta osuu turhan harvoin matkan varrelle. Aina osuessaan se pitää käydä kahlaamassa läpi.

Vihreä ja ruskea olivat minulla 70-luvun ykkösvärejä. Ne olivat varmoja valintoja vaatteisiin ja sisustukseen. Sitten jäivät taka-alalle vuosiksi. Ensin palasi vihreä, keltainen ja oranssi veivät ruskean paikan. Etenkin ruskeassa sävyllä on väliä. Toki niin on kaikissa muissakin väreissä. Värien pitää mieluusti olla voimakkaita ja lämpimiä. 

Liki kolmen kuukauden käyttökokemus langan toimivuudesta ja laadusta neulepuserossa on oikein hyvä. Pinta on kuin uusi, vaikka niitä käyttökertoja on kesäsäiden ansiosta ollut aika monta.

Samettikukkia virkaten

Virkkausohje kukkaneliöön

Tämä minun blogi on nukkunut Ruususen unta Vapusta asti. On menossa pieni tuumaamisen ja muutoksen suunnittelun aika. Syksy näyttää, mitä tuleman pitää.

Samaan aikaan käsityösome-vuorovaikutukseni on siirtynyt muihin kanaviin, eniten Instagrammiin (@punospirjo) ja Facebookin joihinkin ryhmiin. Värjärikillan FB-ryhmässä kyseltiin eilen kasvivärjätyistä langoista virkkaamieni kukkaruutujen mallin nimeä. Ei mitään hajua, tai ruutu on minulle kukkaruutu ja nyt tässä värityksessä samettikukkaruutu.

Lupasin tehdä ja jakaa ohjeen. Se tulee tässä.

Teen aloitukseksi kiristyvä lenkki tai 5 kjs renkaaksi.

Seuraavia kolmea kukkakerrosta kuvaa 1+1, 2+2 ja 3+3. Selviää ohjeesta.

1. kerros: 1+1

Virkkaa aloitus renkaaseen 12 pylvästä ja joka väliin 1 ketjusilmukka. 1:n pylväs tulee kolmesta ketjusilmukasta eli kerros alkaa 4 kjs. Siis vuorotellen 1 p ja 1 kjs. Suljen lopuksi kerros 3:een ketjusilmukkaan. 

2. kerros: 2+2

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kahden päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 2 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 2 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden.  Siis 12 yläpäitään yhteen virkattua pylvästä ja 2 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.

3. kerros: 3+3

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kolmen päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 3 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla.  Siis 12 yläpäistään yhteen virkattua kolmen pylvään nippua ja 3 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.

4. kerros: kukasta neliöksi

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 kjs. Tämä kerros on kuin isoäidinneliöstä: virkataan 3 pylvään ryhmiä ja niiden väliin neliön kyljissä 1 kjs ja kulmissa 3 kjs. Neliön kylkiin tulee kaksi 3 pylvään ryhmää ja perään aina 1 kjs, nyt tee jokainen pylväs yksitellen valmiiksi asti. Kulmiin virkataan siis 3 p, 3 kjs, 3 p.

Ohje on vähän hätäisesti tehty, toivottavasti siitä saa selvää ja kuvat auttaa. Kukkaa voi varioida värien avulla. Minä vaihdoin väri joka kerroksella, kun hain samettikukan fiilistä.

Samettikukat olivat siis näiden kukkaneliöiden värityksen inspiraation lähteenä. Mitä tästä tulee, se saa olla vielä vähän piilossa. Neulottavat osat ovat työnalla. Tavoittelen, että sain valmiiksi ensi viikon Värjäripäiville.

Vappupiknikille pässinpökkimin asustein

Kämmekkäät virkattua kudekuviollista

Vappuaatto ja pihaterassin näkymä on puhtaan valkoinen. Kyllä nyt kysytään suomalaista sisua tämän kevätsään kanssa. Kevät etenee hitaasti, ihan liian hitaasti. Tosin kevätkukat yrittävät sinnitellä kalenteria seuraten kohti kasvua.

Kelien plussapuoli on siinä, että villaiset neuleet ovat tarpeen ja niitä voi tehdä tarpeeseen lisää. Käsinkehrättyjen lankojen kanssa toinen etappi on nämä kämmekkäät. Eilen postasin kaulurista, joka tuli ekasta itsekehrätystä vyyhdestä.

Tuumasin kämmekkäitä pitkään, kun lanka tuntui neulomiseen ja virkkaamiseen turhan paksulta. Mietin miten kuljettaisiin lankaa uhuemmin. Tuumaaminen tuotti idean. Ohuemmasta langasta virkattu pohja, johon kudekuviollisen tapaan kulkemaan epätasainen käsinkehrätty lanka. Ei kuitenkaan suorana oikealle ja nurjalle, vaan pääosin oikealle: lankajuoksu, sitten silmukan sisään virkaten.

Otetaanpa vähän tarkemmin. Pohja on virkattu Hjärte Garnin Highlandwool lankaa. Koukku on numero 3. Sopiva määrä ketjusilmukoita, kuitenkin niin, että määrä on jaollinen neljällä. Näissä kämmekkäissä ketjusilmukoita aloitusrenkaassa on 48.

Ensimmäinen kerros on puolipylväitä. Sen jälkeen pohjan rakenne on pientä verkkoa: 1 puolipylväs, 1 keljusilmukka. Puolipylväät joka toiseen silmukkaan niin syntyy ruudukko. Käsinkehrätty lanka otetaan mukaan heti ensimmäisellä verkkokerroksella. Vuorotellen yhden puolipylvään edestä ja sitten seuraavan puolipylvään sisään. Näitä toistaen ja seuraavalla kierroksella päinvastaisille kohdille. Lankajuoksut asettuvat siis lomittain. Toki ne voisi tehdä myös samoihinkin kohtiin, silloin pinnasta tulisi pystyratainen. Saatankin käyttää tätä ajatusta viimeiseen käsinkehrättyyn kerääni.

Varresta virkataan halutun mittainen. Tai huomioiden langan riittävyys. Kun en ollut varma, mihin lankakerä riittää, tein molempia kämmekkäitä rinnakkain. Lisämausteena siinä sai väliin venytellä pinnaa, kun kerien sisältä ja ulkoa tulevat päät sekoittuu kivasti yhteen. No oikeesti tuo sää kyllä hermostuttaa enemmän kuin sotkeutuvat lankakerät.

Peukaloa varten aukko jättämällä sopivaan kohtaan sopiva silmukkamäärä väliin ja siihen kohtaan vastaava määrä ketjusilmukoita. Kuviolanka kulkee ketjusilmukoiden kohdalla pitkänä lenkkinä, mutta sen saa sidottua kiinni rakenteeseen seuraavalla kierroksella. 

Kämmenosan kerroksia sopiva määrä. Minulla mitta oli se, että sormivälit peittyy, kun kämmekäs on kädessä. Sitten käsinkerrätty kuviolanka pois ja reunaan vielä yksi tiivis kerros puolipylväillä pohjalangalla.

Peukaloaukon kohdalle sopiva määrä samanlaisia kerroksia haluttu määrä. Myös peukalon reunan loppuun kerros puolipylväitä pohjalangalla. Vielä vinkiksi se, että kannattaa huolehtia siitä, että ei kiristä liikaa kuviokudetta. Eli aina välillä on hyvä venytellä tuotetta vaakasuuntaan. Jos kuvionastoista haluaa tiiviimmän pinnan, kannattaa pohjaruudukko pienentää ja tehdä kiinteillä silmukoilla.

Vielä kuva nurjasta puolesta, eli kuviolanka ei siellä juurikaan näy.

Muuten meni hyvin, mutta käsinkehrätyä lankaa jäi muutaman metrin pätkä. Mitä ihmettä sillä voisi tehdä? Mutta nämä kämmekkäät ovat ihanat. Lämpimät ja keväisen vihreät, joukossa huhtikuun takatalvilunta. Niin ja tekniikan nimen - virkattu kudekuviollinen - keksin ihan itse, kankaankudonnan sidoksista soveltaen.

Vappuaattoaamun ensimmäinen Vappupiknik oli virkistävä!

Nyt vappun viettoon! 

Hauskaa lumiukkovappua kaikille!

Käsinkehrätystä kauluri kevätsäihin

Neljä dominoruutua kaulalle

Lentävän Lapasen kehruukurssin langat päätin tuotteistaa samantien tai ainakin samassa kuussa. Kevään kelit ovat motivoineet villalankojen pariin. Talvivaatteissa mennään edelleen, sillä lämmintä alle ja ylle on tarvinnut koko huhtikuun. Mitenköhän toukokuussa?

Oranssi lanka tarttui ensin käsiin. Arvioin, että siitä saisi tyköistuvan kaulurin. Isot puikot ja löysää neuletta, että langan monimuotoinen rakenne ja vaihteleva vahvuus pääsevät oikeuksiinsa. Ja värien runsas kirjo. Eikö ollutkin kauniisti sanottu epätasaisesta ja väliin yli- tai alikierteisestä langasta!

Dominoneule oli mielessäni, kun teen siitä myös puseroa nyt samaan aikaan. Puseroa varten kokeilin sileäneuleista dominoruutua, mutta siitä tuli toiseen reunaan levenevä. Ei siis tasamittainen neliö. Kauluriin toispuolisuus sopii hyvin - kapeampi kaulalta, leveämpi alhaalta.

Minulla oli dominoruudussa aloittaessa 23 silmukkaa, siis 11 silmukkaa / neliön sivu ja 1 keskisilmukka. Ruudun kavensin neulomalla aina oikella puolella kolme keskimmäistä silmukkaan takareunoista yhteen. Neuloin peräjälkeen neljä sileäneuleista dominoruutua. Poimin siis edellisen ruudun lopetuskulman vasemmanpuolisesta sivusta 12 s ja sen jälkeen loin 11 silmukkaa uuden ruudun toista kylkeä varten. 

Lanka riitti hyvin. Riitti myös kaulurin sauman silmukointiin ja muutamaan kiintein silmukoin virkattuun reunakerrokseen. Virkattu reuna tuli siis kaulalle, samalla virkatun reunan avulla vähän supistin kaula-aukkoa ja korostin kaulurin kaulalle asettuvaa muotoa. Virkkasin reunaa kunnes lankaa oli 5 senttiä päättelyyn.

Dominoneuleen ohjeita löytyy esim. Piitu Nykoppin kirjasta "Kerroksia". Varmasti myös googlaamalla. Käytin numero 8 puikkoja ja numero 5 koukkua.  Valmis kauluri painaa 60 grammaa.

Kaulurin alareunalle en ole tehnyt mitään. Se laskeutuu kauniisti, eikä kierrä liikaa nurjalle, vaikka onkin sileää neuletta. 

Kaulurin ilmettä voi vaihdella sen mukaan, miten keskenään eriväriset ruudun asettuvat kaulalle. Tämä näkyy hyvin seuraavista kuvista, joissa 4 eri vaihtoehtoa.

Kauluri on ollut pääsiäisestä asti ahkerassa käytössä sisällä ja ulkona. Kelit ovat olleet siltä osin kohdillaan. Ei ole tullut kuuma paksussa villakaulurissa. Silti toiveet lämpimästä Vappu säästä elää!