Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hohtoneulonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hohtoneulonta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. lokakuuta 2016

ISOt, ajat ja aukot

Valokuvauksen tekniikka ja neulomisen nopeus


Jokunen viikko sitten olin digijärkkärikameran kanssa kansalaisopiston kurssilla. 70-luvulla filmikamerakaudella opitut järkkärisäädöt olivat hautautuneet mahdollisimman syvälle päähän. Ei käytettävään osaan.


Digijärkkäri minulla on ollut nyt puoli vuotta. Kutakuinkin käyttämättömänä. Säädöt on ollut hukassa ja automaattisäädöillä kuvien taso ei ole ollut tyydyttävä. Parin kokeilun jälkeen olen aina valinnut helpon tien ja kuvannut digipokkarilla, puhelimella tai tabletilla.

 

Ensin asia tuntui ihan kaoottiselta, mutta 1,5 päivän kurssin loppusuoralla tapahtui muutama niksahdus aivoissa. Loksahduksia seurasi innostus. 



Ja nyt on jo jotenkin hanskassa osin ohjatut säädöt. Ei siis enää automattisäädöillä kuvaamista, eikä myöskään täysin käsisäädöin. Joko aika tai aukko valittuna ja toisen säätöä. Efektejä pitkällä ajalla. Syvyys-terävyys valintoja aukkoja säätäen. ISO-säädöillä herkkyyttä. 



Vaatii kyllä toistuvaa harjoittelua, että jää hyvä muistijälki ja jonkinlainen ajattelun automatiikka. Voi keskittyä sommitteluun paremmin, kun tekniikka ensin hallussa. 



Harjoittelin auringonkukkapellolla. Hiljainen kansa oli hyvin läsnä, eikä turhaan hötkyillyt.



Sitten neulomiseen.

Eilen oli hohtoneulonnan sm-kisat Wetterhoffin talossa. Osallistuin kolmatta kertaa. Siitäkin huolimatta, että jo ekalla kerralla tunnistin, ettei ole mun laji paksuilla muovipuikoilla tikuttaminen. Huvin ja yhteisöllisyyden vuoksi lähden kuitenkin mukaan aina, kun aikataulut sallivat.

Mehukekkerit blogin Veera otti hienoja pitkän kuvausajan kuvia blogipostaukseensa eilisestä kisasta. Käyppä vilkaisemassa Mehukekkereistä hohtoneulonnan postausta ja hienoja valojuovakuvia.

Mun aikaisempien osallistumisten postaukset ovat vuodelta 2012 ja vuodelta 2014. Nyt jäi kuvat kokonaan ottamatta. Sain neulottua 23 kerrosta eli 9 kerrosta vähemmän kuin voittaja. On ne sukkelia todellisia vauhtitaitureita! Ja nuo minun aikaansaannokset näyttävät olevan samanlaisia joka kerta eli olen jämähtänyt tuohon 23 kerrokseen :-) ja joka toisen vuoden osallistumisrytmiin. Mitenkähän menee ensi vuosi?

Hieno fiilis, kun olin kuitenkin mukana ja nyt omistan uuden lukutaidon. Valokuvien lukutaidon. Ja varsin tyytyväinen olen näihin ekoihin harjoitelmiin. Tosin oli kauniit ja rauhalliset kuvattavatkin.






Kumpa lokakuu olisi yhtä aurinkoinen kuin syyskuu!

lauantai 4. lokakuuta 2014

SM-kisoissa


Eilen hohtoneulottiin

Wetterhoffilla järjestettiin eilen kolmannet hohtoneulonnan SM-kisat. Samaan aikaan oli Hämeenlinnassa pimeän kaupan ilta ja kymmenet kaupat olivat auki iltakymmeneen. Väkeä oli mukavasti liikenteessä. Viime vuoden kisat jäivät minulta väliin, mutta ekoissa kisoissa vuonna 2012 olin mukana. Eilisiin ilmoittauduin viime metreillä eli kisapäivän aamuna.

Neulominen paksuilla puikoilla ei ole kuulunut ohjelmistooni aikoihin ja sen kyllä huomasi. Käsitöiden kymmenottelijana nopeus tässä lajissa näytti yltävän ihan jees keskitasoon. Kärkikamppailuun olisi pitänyt kyllä treenata ja hoitaa parempi kunnonajoitus. Voittaja Inkeri neuloi sileää neuletta 15 silmukalla 30 kerrosta, kun mulla niitä tuli vaan 23. 24:s jäi harmillisesti vajaaksi 2 silmukkaa. Hurjan nopeita olivat mitalisijoille päässeet.

Mutta kivaa oli, posket hehkui vielä kotiinpalattuakin. Varsin hyvä arkiviikon nollaus viikonlopun aluksi. Seijan ottamassa kuvassa hymyilyttää oma tilkku kisan jälkeen, kun odotin vuoroa kerrosten laskentaan. Vieressä kisan voittaja. Ei tarttunut Inkerin vauhti mun puikkoihin!

Kuvaaja Seija Puusaari
Tapahtumaan ja kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin Wetterhoffin sivuilta ja myös Seijan blogissa on illasta kirjoitus. Ekoihin kisoihin voi palata mun kahden vuoden takaiseen postauksen kautta. Ensi vuonna taas mukaan, jos vaan ajankohta sopii ohjelmaan. Periaatteella osallistutaan, kun joku jotain hauskaa järjestää!

Tänään onkin sitten kansainvälinen korvapuustipäivä eli 4.10. Aamulla päivän käynnisti pulla- ja sämpylätaikinoiden vaivaus. Kuukausi on pitänyt korvapuusteja tehdä, aika osuva ajoitus tähän nimikkopäivään. Nams, voi kuinka ovat herkullisia! Pajukranssi toimii mainiosti myös pullavatina.
 

Sunnuntai 5.10.2014 Hämeen Sanomat:


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Hohtoneulonnan SM-kisat 14.9.2012 Hämeenlinnassa


Pimeän kaupan illan hohdokas tapahtuma

Hämeenlinnassa toteutettiin yrittäjien yhteistyönä perjantaina 14.9.2012 Pimeän kaupan ilta. Liikkeet ympäri kaupungin keskustaa olivat auki iltamyöhään, jopa klo 22.00 asti. Kaupungilla oli myös monenlaista tapahtumaa ja näytöstä taikureista tulinäytökseen. Ihmisiä oli ihan kivasti liikenteessä, vaikka välillä satoi vettä ja tuuli melkoisesti. Ilta huipentui Verkatehtaan rannassa näyttävään ilotulitukseen.

Wetterhoff -talossa Cafe Hoffissa oli klo 18.00 alkaen ihka ensimmäiset hohtoneulonnan SM -kisat. Niin hauskalta tapahtuma kuulosti, että olihan siihen ihan pakko ilmoittautua mukaan. Myös sosiaalista painetta ilmoittautumiseen oli. Pääsin toiseen klo 18.30 alkavaan erään. Ilmoittautuneita oli niin paljon, että eriä oli yhteensä 4. Yhdessä erässä oli kuusi neulojaa kerralla kisaamassa.

No mitä sitten kilpailusuorituksessa tehtiin? 

Jokainen kilpailija sai kerän tumman vihreää villalankaa ja muoviset puikot, joden päässä oli led-valot. Valot sai päälle puikkojen peräpäässä olevasta katkaisijasta. Kun tuomari sanoi hep ja aika alkoi siis juosta, kisa lähti käyntiin. Aikaa oli 10 minuuttia. Siinä ajassa piti sytyttää puikkoihin valo, luoda 15 silmukkaa ja neuloa sileää neuletta niin paljon kuin tuossa ajassa ehti. Siis oikealla oikein ja nurjalla nurin. Kerroksen ensimmäisen silmukan sai joko neuloa tai nostaa neulomatta. Lopuksi täydet kerrokset laskettiin.

Ensimmäisessä erässä oli kaikki ihan fanaattiset neulojat. No, mistä sen tunnisti? Siitä, että heillä oli omat neuleet mukana ja lämmittelyneulominen ennen kisaerää oli kiihkeää puikkojen kilinää. Samoin erän jälkeen omat neuleet tulivat taas vauhdilla käsiin ja neulominen jatkui. Vähän epäilinkin, että siinä oli porukka, jolla puikot ovat kasvaneet käsivarsiin ja sormiin kiinni! Toisessa erässä oli meitä, jotka ilmeisesti olimme jo vähän empineet osallistuako vaiko ei ja tultiin kisaan ihan kylmiltään. No kuitenkin kisan kolmonen löytyi tästä minun erästä vierestäni eli ei mitään rupusakkia ollenkaan.

Puikot olivat muoviset, numeroa 6. Ei mitkään ihanat käteen, eikä tosiaankaan sellaiset, että itselle omaksi hankkisin. Hämärässä kotona voi neuloa ihan hyvin ilman valoa. Kisapaine oli kova, kummasti jännitys nousi, kun piti aloittaa oma suoritus. Vyötteen sain lankakerän päältä kyllä heti, mutta langanpää löytämiseen ja puikkojen sytyttämiseen meni ihan turhan paljon aikaa. Amatöörimäistä tupeksintaa. Aluksi neulominen tuntui kankealta ja löyhäkierteinen lanka halkeili helposti. Vähitellen alkoi sujumaan paremmin, mutta ei mitenkään loistavasti. Se oli sellaista muovikeppien heiluttelua.

Kannustusjoukot minulla oli erinomaiset, mutta kun on tottunut neulomaan omassa rauhassa, niin kyllähän ne kannustushuudot tuppasivat ennemmin häiritsemään kuin vauhdittamaan nopeampaan suoritukseen. Muutaman kerroksen jälkeen oli pakko heittää silmälasit pöydälle. Siinä heitossa oli varmaan jotain samaa raivoa kuin aikanaan Marjo Matikaisen huudossa "havuja perkele". En siis huutanut, mutta lasit oli viskattava pois päästä, kun ne menivät huuruun! Kiihkeä tunnelma siis :)

Hohtoneulonnan SM-kisojen kisasuoritus 23 täyttä kerrosta ja harmillisesti 1 silmukkaa vajaa kerros. 

Viimeiset kymmenen sekuntia tuomari laski ääneen ja silloin kädet tutisi, kun kerros oli pahasti kesken. Siinä kävikin sitten harmillisesti eli viimeinen silmukka jäi neulomatta, joten koko kerros meni hukkaan. Vain täydet kerrokset laskettiin mukaan lopputulokseen! Se olisi ollut 24:s kerros, joten tulokseksi minulla jäi 23 kerrosta. Voittaja neuloi 28 kerrosta, toiseksi tullut 27 kerrosta ja kolmas 26 kerrosta. Tuota yhden kerroksen jäämistä silmukkaa vajaaksi voinee verrata Juha Miedon sekunttitappioon. En tosin muista missä ja kenelle, mutta hiihtoahan sekin oli. Luulen, että olin jossain puolivälin ehkä vähän paremmalla puolella lopullisessa järjestyksessä. Ei mennyt maine. Ennemmin se olis mennyt, jos olisin jäänyt kisasta kokonaan pois.

Ajan päätyttyä laskettiin erän osallistujien neuleista täydet kerrokset. Sain niitä siis 23. Erässäni paras sai 26 kerrosta (koko kisan kolmonen siis). Omassa erässäni olin toisena. Vaikka tulos ei ehkä ollut ihan sitä, mitä lähdin tavoittelemaan, niin kyllä oli kivaa ja erän jälkeen hymy oli herkässä.

Toisen erän jälkeen odotellaan kerrosten laskemista


Erätulosten julistus 2. erän jälkeen

Ja mistäkö tiesin, että minkä suuntaista tulosta oli tarkoitus tavoitella? No tietenkin siitä, että testasin etukäteen kotona, kuinka paljon 10 minuutissa ehtii neulomaan 15 silmukalla sileää neuletta. Paineettomassa tilanteessa hämärässä bambupuikoilla kotisoffalla sain aikaiseksi 35 kerrosta.

Treenikappale

Seuraavana päivänä Hämeen Sanomissa oli kirjoitus Pimeän kaupan illasta. Jutussa kerrottiin myös hohtoneulonnan SM-kisoista ja lehtiartikkelin kuva oli omasta erästäni eli erästä kaksi. Siinä siis näkyy hämärässä kuvassa, kuin silmälasit ovat lentäneet pöydälle :-)


Ennakkotietojen mukaan ensi vuonna kisataan MM-tasolla. Taso on varmasti enstintä kovempaa! Harjoittelua en nyt vielä aloita, mutta kun sen aika on niin täytyy keskittyä enemmän mentaalipuolelle kuin tekniikkaan. Paineensietoa kisatilanteessa pitää saada ehdottomasti lisää!