Mummomekossa uuteen vuoteen

Kaikella on aikansa

Yli kaksi vuotta sitten ostin lohtulankaa Titiyyn verkkokaupasta ilman mitään hajua, mitä siitä tekisin. Kerrattua BC Garnin Lino-pellavalankaa. Ruskeaa, oranssia, vihreää. Ei voisi olla paljon retrompia värejä.

Maaliskuun viimeisenä päivänä tänä vuonna otin langat marinaadista esiin. 

Kerin vyyhdet ja neuloin mallitilkkua.

Pidennetyin kerroksin alaspäin levenevä helma valmistui pääsiäisen aikaan, 

mutta puuttui suunta yläosalle.

Kunnes tajusin, että minulla ei ole yhtään vaatetta, jossa olisi ihan perus isoäidinneliöitä. 

Niitä siis yläosaa.

Piti tehdä hihaton kesämekko, mutta kesä tuli ja meni ja pekko oli palasina. 

Piti tehdä syysmekko, mutta ei sekään edennyt.

Neulottujen hihojen kanssa päädyin joulumekkoon, 

mutta langanpäät jäi päättelemättä joulun alla.

Tuli siis uudenvuoden mekko.

 Aaton juhliin ja ensi vuoden mummoiluun.

Värit ja malli tekevät mekosto kansanpukumaisen.

Mummoneliöt on virkattu yhteen kiintein silmukoin. 

Miehusta on siten melko tukeva ja tiivis.

Helma on neulottu, samoin hihat. 

Päädyin pitkän harkinnan jälkeen laittamaan nurjan pinnan päälle. 

Sain siten enemmän kontrastia jämptiin ruutumiehustaan.

Helma on ommeltu etupistoilla kiinni yläosaan. 

Hihansuut ja helma on viimeistelty rapuvirkkauksella.

Pääntielle virkkasin pylväitä pari kerrosta. 

Taakse vähän enemmän, jotta kaula-aukkoon tuli taakse parempi muoto.

Helma ja hihat on kasteltu ja pingoitettu viimeistelyssä. 

Myös ruutuosa sai viimeistelyssä runsaasti kosteutta ja kevyen höyrytyksen.

Pääsee tämäkin lempparien joukkoon. Hihallisena täydentää hyvin villamekkoja, 

joiden eilen tajusin olevan kaikkien joko liivihameita ja lyhyillä hihoilla varustettuja.

Lino-langanloput taitaa päätyä uuden vuoden tiskirätteihin. 

Oli kyllä mainio lanka sekä neuloa että virkata. 

Karhea, rouhea ja notkea.

Tässä mekossa on hyvä ottaa vastaan uuden vuoden vieraat. 

Helman heiluttelua jo harjoittelin, vähän vakavaa meno vielä, 

mutta katsotaan, kuinka kehittyy iltaa ja yötä myöten.

 

Ja ensi vuonna tässä mekossa sitten mummoillaan täysillä!

Oikein hyvää uutta vuotta 2016 sinulle lukijani!

Tuuletusta villalle

Mekkojen ulkoilu pakkassäässä

Vihdoin on joulun välipäivinä ollut mainioita ulkoilusäitä.

 

 Pakkasta ja vähän lunta maassa. Kummasti vaikuttaa heti monin tavoin virkistävästi.

Vihdoin myös sen verran viileää, että villamekossa ei tule heti kuuma.

Mutta villamekot kaipaa myös ulkoilua. 

Tuuletusta raikkaassa pakkassäässä.

Tänään oli sen aika. 

Omatekemät villamekot pihalla pakkasen ja lumen syleilyyn.

Villan puhtaana pidossa tuuletus on kaiken a ja o. Villa puhdistuu ja rypyt oikenee.

Hymm, mekkoja on näköjään 7. Mikähän on maanantaimekko?

Tänään tuuletuksen jälkeen oli päällä vihreä-ruskea-keltainen neulottu mekko. 

Olisiko se siis keskiviikkomekko?

Villan kosteudenimukyky on erinomainen, villa voi imeä kosteutta noin 40% painoon verrattuna, silti tuntematta märältä. Samalla villa vapauttaa lämpöä, siihen perustuu sen soveltuminen monenlaiseen ilmastoon ja käyttöön.

Liityin joulukuussa Marttoihin - Harvialan martat) - ja nyt odotan innolla uutta Marttavuotta 2016! Marttailu tulee vaikuttamaan myös blogini sisältöihin eli erilaisia kässä- ja kierrätysmarttailuvinkkejä on luvassa! Instagramissa myös ruoanlaittoon liittyviä vinkkejä, esim. tänään joululaatikoiden loput kiertoon sämpylätaikinassa. Instassa @punospirjo.

Tämä siis blogin marttavinkki numero yksi: tuuleta villavaatteet raikkaiksi!

 

Tuuleta myös vanha vuosi ulos viimeistään huomenna ja anna uuden virrata sisään! 

Niin kotiin, työpaikalle, mieleen, päänsisälle, kaikkialle!

Puolitusinaa kierrätystä

Joulukuu meni ihan tyynyiksi

Kolmen vuoden takaiset tyynyaihiot tulivat itsenäisyyspäivänä ulos kaapista. Johan ne siellä kypsyivätkin pitkän tovin. Siis valmiit tilkkutyö-aplikaatiot erilaisista kudotuista kangaspaloista. Suurin osan kankaista on on käsinkudottuja joko 70-, 80- tai 2000-luvuilla.

Kolmen naisen tekeleitä tekstiilialan opinnoissa. Vanhimmat omiani, seuraavat hyvän ystävän ja tuoreimmat tyttären. Paljon erilaisia punontojakin ollaan kokeiltu aikanaan. Kankaat ovat pääosin villaisista sisustuslangoista kudottuja. Tyynynpäälliset valmistuivat siis liki 3 vuotta sitten. Into tai aika loppui silloin päällisiin ja tyynyt jäivät kesken.

Marraskuussa tehtiin työkavereiden kanssa virkatuista paloista 2 tyynyä eläkelahjaksi. Niiden kuvien jakaminen Facebookissa ja Instagrammissa ajoittuivat 1-4.12. Se sai monelle mieleen tyynyjoulukalenterin. Olisikin ollut hyvä idea. Minulle se sai innon tehdä loppuun nuo unohtuneet tyynyaihiot. Kuusi tyynyä saivat siis taustat ja sisukset.

Taustat ovat osin kangaskokeiluja, osin Tekstiiliverstaan kangaspaloista ja lisäksi joukossa on yksi Harris Tweed. Se on ihan aito ja opintomatkalla itse Ulko-Hebrideiltä 90-luvulla haettu. Keltainen kangas on Harris Tweediä.

Mikä lie minkäkin tyynyn tausta?

Tai mikä minkäkin taustan etuposki?

100% kierrätetty kaikki kuusi tyynyä. Tyynyjen täytteet ovat kierrätyskankaisissa sisätyynyissä. Täytteet ovat käytöstä poistetuista unityynyistä. Muhkuraisiksi tai littanoiksi menneitä, mutta täytteet koristetyynyihin käyttökelpoisia.

Oma lemppari vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan.

Pitäiskö tehdä vielä seitsemäs, niin olisi yksi joka viikonpäivälle? Ehkä pitäisi tehdä useampikin, kun kankaita jäljellä ja varmaan osa tyynyistä muuttaa muihin koteihin.

Pieni lumi maassa tekee valolle ja väreille ihmeitä. 

Kuvaushetkellä oli jo iltapäivän sininen hetki menossa!
Lisää kuvia Instagramissa @punospirjo