Ei ihan Luis Vuitton - vaan jotain paljon enemmän!

Suomalaisen kansanelämän historialliset taustatekijät olalla

Kesällä aloitin punontatyön vanhan kirjan sivuista. Mallia otin  Kirjan uusi elämä -kirjassa olevasta hakaketjupunotusta korista. Tuossa kirjassa se on nimellä punottu paperikori, hakaketju nimeen tutustuin vasta syksyllä, mutta siitä myöhemmin tarkemmin. Thompsonin kirja on yksi vuoden 2012 parhaista kirjahankinnoistani. Mahtavia ideoita ja kauniita kuvia kirjoista tehdyistä tuotteista. Suosittelen jokaisen värkkääjään kirjahyllyyn.

Jason Thompson: Kirjan uusi elämä.

Kirjaksi työhöni valikoitui Ilmar Vahterin nidottu teos Suomalaisen kansanelämän historialliset taustatekijät. Syynä tähän kirjan sopiva koko - niin sivumitoiltaan kuin sivumäärältäänkin. Enkä ole sitä sitten 80-luvun alun opiskeluvuosien avannut. Lisäksi kirjassa oli tekstisivujen lisäksi piirrettyjä kuvasivuja, Suomen karttoja ja kaavioita.

Tuumailua, miten sivusta jäisi mahdollisimman vähän hukkaa.

Aika homma leikata ja taistella paloja. Tekniikassa palojen mitat pitää olla just eikä melkein. Pala, josta taittelu tehdään pitää olla mitoiltaan tasan 2:5 leveyden suhde pituuteen. Käytin paloja, joiden koko oli 6 cm x 15 cm. Jokaisesta kirjan sivusta sain niitä kaksi kappaletta.

Yhdestä sivusta sain 2 kpl 6 cm x 15 cm palaa.

Jokainen pala taitetaan kahtia pituussuunnassa kahteen kertaan. Sen jälkeen kapea nauha taitetaan kahtia ja vielä molemmat päät keskelle. Taitteet pitää painaa teräviksi. Taittelussa kannattaa miettiä, minkä puolen palasta haluaa jäämään lopullisen palan pinnalle. Valmis punontapala on siis 1,5 cm x 3,75 cm. Kirjassa sanottiin, että paperien taittelu on helppoa, mutta koska niitä tarvitaan koriin melkoinen määrä, ole kärsivällinen. Aika puuduttavaa taittelu tosiaankin oli. No, koko kirja siihen menikin yllättävän tarkasti. Kaksi sivua ja kannet jäi yli. Arvaa montako 6 cm x 15 cm palaa piti leikata ja taitella kassin punontaa varten?

Taiteltuja paloja 1 litra

Palat liitetään yhteen työntämällä toisen V:n päät toisen taitteessa oleviin uriin. Kappaleet menevät tiukasti toistensa sisään ja lukkuituvat yhteen. Seuraava pala kiinnitetään taitepäiseen palaan ja jatketaan ketjun punomista halutun mittaiseksi. Minun laukussa on 30 palaa yhdessä ketjussa. Ketjujen tekeminen on kivaa ja sukkelaa.

Peruspalat, kaksi yhteen liitettyä peruspalaa ja hakaketjua.

Ketjun liittäminen renkaaksi tapahtuu niin, että vastakkain tulevien palojen taitteita joutuu vähän aukaisemaan. Tavoitteena tässä on saada liitoskohtaan samanlainen rakenne kuin muuallakin. Tämä vaati vähän aivonystyröiden käyttöä, mutta onnistui lopulta. Renkaiden rakenne on tosi joustava, ei uskoisi paperista sellaista syntyvän.

peruspalat, paloista punottua ketjua ja renkaaksi liitetty ketju

Kiva mutta melko työläs tekniikka, eikä tuossa kirjassa kerrottu minulle riittävän selvästi, miten kerrokset liitetään yhteen. Tai siinä kerrottu tapa pilaa hakarakenteen joustavuuden, joten en sitä yhden yrityksen jälkeen lähtenyt tekemään. Sain siis kesällä aikaiseksi kasan renkaita, joita en osannut yhdistää haluamallani tavalla. Kuusi rengasta oli pari kuukautta kirjahyllyn päällä pinossa odottamassa ratkaisua. Alkoi jo hermostuttaa homman jääminen kesken. Olin kuitenkin leikannut, taitellut ja liittänyt renkaiksi 180 paperinpalasta. Ja tuhonnut yhden kirjan ;(

Kolme irrallista ketjurengasta päällekkäin.

Lokakuussa ostin kirjan Kahvipussin uusi elämä ja JESS!

Seija Saarinen: Kahvipussin uusi ulottuvuus

Tässä kirjassa on havainnollisesti näytetty hakapunonnan tekeminen. Siis tästä opin tuon punontatekniikan nimen samalla. Myös kerrosten liittäminen yhteen on näytetty havainnollisesti. Se tehdään langalla.

Ketjukerrosten kiinnittäminen yhteen puuvillalangalla.

Käytin kaarevaa, litteäteräistä verhoilijan neulaani, joka oli tässä tosi kätevä. Lanka kulkee siis vuorotellen toisen ja toisen yhteen kinnitettävän renkaan hakasten taitosten läpi.

Ketjukerrosten kiinnittäminen yhteen puuvillalangalla.

Lopputulos on tosi joustava ja kimmoisa. Taas ihmettelin, kuinka paperista voi saada aikaiseksi tällaista rakennetta.

Langalla yhteen liitetyt hakaketjurenkaan - sisäpuoli

Piti alunperin saada laukku valmiiksi elokuussa, mutta tosiaan, en silloin osannut liittää kerroksia yhteen. Punontatyön sain kasaan lokakuussa. Edelleen puuttui sisäkassi hihnoineen. Eikä sen tekemiseen syksyn aikana vaan ollut aikaa.

Langalla yhteen liitetyt hakaketjurenkaan -ulkopuoli

Nyt joululomalla tein sisustan.

Sisäkassin tarvikkeita

Samasta Marimekon Lumimarja -kankaasta kuin mekko, jonka tein elokuussa työpaikan henkilöstöpäivien iltajuhlaan. Mekko ja tyllihame olivat siis käytössä jo tuolloin, laukku valmistuu vasta nyt, pikkuhiljaa.

Sisäkassin pohja- kansi- ja sivupalat sekä hihnan tarvikkeet

Päällystin sisälle tulevan pohjapahvin kankaalla, kiinnitys decoupace -liimalla.

Pahvinen sisäpohja

Ompelin vetoketjun kanteen.

Vetoketjullinen kansi

Ompelin sisäkassin kasaan. Huomaa kankaan oikea puoli sivuissa näkyy laukun sisälle.

laukun ulkokuori ja sisäkassi.

Laitoin pohjapahvin kangaskassin sisään ja sovitin sisälaukkua paikoilleen. Hyvin sopii :-)

Kankainen sisäkassi paikoillaan.

Ompelin ja letitin hihnan. Laitoin paikoilleen.

Voila´ - "Luis Vuitton" ala Pirjo valmiina

Ihailin joka puolelta. Tyytyväinen olo ja hyvä mieli <3

Laukku päältä

Enää ei harmittanut Vahterin kirjan tuhoaminen. Siis nythän se kulkee mukana, eikä pölyty hyljättyjen kirjojen pinossa.

Laukku sivulta

Pitkä projekti päätöksessä. Ainakin melkein.

Laukku kyljellään.

Vielä on säätämistä sisälaukun ja hihnan kiinnittämiseen kanssa. Ei taida valmistua uudeksi vuodeksi.

Laukun pohja

Sitäpaitsi laukku pitää vielä pintakäsitellä lakalla. Ostin siihen jo kesällä spraylakkaa. Pitää ensin kokeilla, kuinka toimii paperipinnassa.

Kaunis tämä on vaikka vitriinissä koristeena

Tällä punontatekniikalla voisin yrittää tuhota myös satoja kahvipussejani. Aika työlästä tosin ja pitäisi keksiä jotain, mitä kukaan muu ei vielä kahvipusseista ole tehnyt. Siinä onkin kovasti haastetta, sillä niin paljon monia hienoja juttuja niistä moni on kehitellyt. Jotain pitäisi pusseille kuitenkin tehdä, jälkikasvu tuskin haluaa niitä perinnöksi saada ;-)

Mittasuhteet kohdillaan!

Menestyksellistä uutta vuotta 2013!

Olisko tämä sitten aivovirkkausta ;-)

 

Tuli mieleen krokotiilinsuomuja virkatessa

OMG - krokotiilivirkkausta blogatessa muistin keltaisen patalapun, jonka olen ostanut SPR:n kirpputorilta Turengista pari vuotta sitten. En minä sitä patalapuksi ostanut ja kyllä vähän mietin ostamisen järkevyyttä, sillä sen verran hirveen näköinen puuvillarätti se oli. Mutta mielenkiintoinen, nimittäin tekstuurinsa, virkatun pintaratenteen ansiosta. Ihan euron sijoituksen väärtti. Ajattelin silloin, että joskus pitää miettiä, kuinka lappunen on virkattu.

Kirpparilta ostettu puuvilla patalappu edestä

Tämä tekniikka tuli siis mieleen krokotiilivirkkausta tehdessä. Tekniikoissa on yhteneväisyyksiä, vaikka ihan eri juttuja ne ovatkin. Molemmissa virkataan pylväitä alempien kerrosten pylväisiin pinnan oikealta puolelta.
 

Puuvilla patalappu nurjalta

Tässä kiemuraisessa pinnassa tehdään ensin pohjaruudukko. Siis ruutuvirkkauksella pohjaneliö, jossa 1 pylväs ja 2 ketjusilmukkaa toistuu. Ruudukko tehdään halutun lopputuloksen kokoiseksi. Lisäksi koossa pitää huomioida, että ruutuja tarvitaan kaksi/kuviokerros ympäri koko tilkun. Lisäksi keskelle 1 ruutu. Siis, kun minun toteutuksessa on neljä sisäkkäistä kuviota, ruutuja tarvitaan 4 *(2+2) + 1 eli 15 kertaa 15 ruudukko pohjaksi. Minun pohjaruudukko on virkattu marjapuuronpunaisesta Nalle -langasta.

Virkattu pohjaruudukko

Sitten aloin virkata kuviointia Novitan Ticotico -langalla. Tulipahan kamalan näköistä, lankojen vahvuussuhteet ihan pielessä. Ticoticosta tuli harvaa mitäänsanomatonta kiemuraa verkkopohjalle. Ei ainakaan minun pannunalusajatukseen mitenkään sopivaa. Tässä kuitenkin ylimalkaiset ohjekuvat ticotico-langalla.

Ensin pylväitä keskiruudun yhdelle sivulle.

Sitten pylväitä keskiruudusta kohti nurkkaa seuraavan ruudun kylkeen.

Ja edelleen koko em. ruudun ympäri sen joka sivulle.

Pylväillä keskiruudun toisen sivun kautta seuraavaan kulmaan ja ruudun ympäri.

Ja taas keskiruudun sivun kautta pylväillä ympäri kolmannen nurkkaruudun.

Ja sitten neljäs nurkkaruutu ympäri pylväin.

Seuraava kuviokerros kahteen seuraavaan ruuturiviin ympäriinsä.

Tässä kohtaa päätin, että ei tästä pelkkää tekniikkakokeilua tule, vaan lopputuloksen pitää myös näyttää hyvältä ja olla käyttökelpoinen esim. pannunaluseksi. Vaihdoin kuviopylväisiin langaksi Novitan Puron ja Huopasen. Sisimmäinen eli ensimmäinen kierros ja kolmas kierros ovat Puroa ja toinen ja neljäs kierros ovat Huopasta.

Keskimmäinen kuvio Purolla

Toinen kuviokierros Huopasella.

Kolmas kuviokierros Purolla.

Pylväät virkataan siis koko ajan ruudukon päälle ruutujen sivuihin eli vuorotellen pylväisiin ja pylväiden välisiin ketjusilmukoihin.   Jokaisessa välissä on 3 pylvästä (Ticotico kokeilussa pylväitä oli 4, kun lanka oli paljon ohuempaa). Näistä langoista kuvion virkkaamisen on melko rankkaa vääntöä käsille, etenkin kun tein sitä melko pienellä koukulla, koska halusin tiukkaa, hyvin pystyssä pysyvää kuviota. langanvaihdon jälkeen innostuin niin, että unohdin kuvatessa vihreän viltin pois sylistä ;-)

Neljäs kuviokierros Huopasella.

Jos kuvioruudun haluaa kiinnittää johonkin, esim. tyynynpäälliseksi, kannattaa tehdä pohjaruudukkoon yksi ylimääräinen ruutukierros. Helpottaa kiinnitystä. Tässä pannunalusessa kuvio menee ihan reunoja myöten.

Lopputulos on minusta VAU. Punainen väleistä vilkkuva pohja on piste iin päälle. Kyllä tykkään.

Tekniikka ei taidakaan jäädä pelkäksi kokeiluksi, sillä tuotekehitysideoita siitä tuli jo mm. mattoihin ja tyynynpäällisiin. Kuvioinnilla voi varioida vaikka kuinka. Ei siis tarvitse edetä keskeltä reunoille, vaan tehdä vaikka raitoja päästä toiseen.

Valmis pannunalunen.

Jos sinulla on tekniikalle nimi, laita viestiä. Ulkolaisilla FB-sivuilla olen nähnyt tekniikalla toteutetun tyynynpäällisen, en vaan nyt yhtään muista millä sivuilla kuva oli.

Minä nimitin tämän nyt aivovirkkaukseksi ;-) Lähinnä tuo alkuperäinen patalappunen yksivärisenä toteutuksena näyttää minusta ihan aivojen pinnalta ;-)

Alkluperäinen malli ja mitä siitä sitten tulikaan.

Taas kerran tuli todistetuksi se, että käsillä tekeminen ruokkii ideoiden syntymistä. Toissa yönä mietistälin että menikö yöunet ideavirran vaiko täysikuuta vuoksi? Varmaan molempien yhteisvaikutus. Onneksi välipäivävapaat jatkuu! Seuraavaksi jotain ihan muuta kuin virkkuuta tai mitään lankajuttuja!

Koukussa krokotiilivirkkaukseen

Uusi tekniikka haltuun!

Pitkin vuotta olen törmäillyt netissä krokotiilivirkattuihin (crocodile stitch crocheting) tuotteisiin, pääasiassa huiveihin, sukanvarsiin ja laukkuihin. Tekniikka pääsi heti ensinäkemällä "ihan pakko tehdä" -listalle. Liki vuosi on kuitenkin vierähtänyt ennen sopivaa hetkeä hoitaa homma listalta pois - tai koukuttua siihen oikein kunnolla.

Krokotiilivirkattu pala edestä

Krokotiilivirkattu pala takaa

Ehkä suurin este tekemiselle on ollut oman sovelluksen ja käyttötarkoituksen oivaltaminen - mikä on mun kroko-juttu. Miksiköhän aina pitää tehdä jotain omaa säätöä? Miksi ei vaan voisi ottaa ohjetta eteen ja toistaa sitä? Mutta, kun ei voi.

Krokotiilivirkattu pala edestä

Krokotiilivirkattu pala takaa

No tähän löytyy selitykset ihan tutkimuksista, joissa on selvitetty käsityön vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin. Minun hyvinvoinnin tarpeet liittyvät kokonaiseen käsityöhön, koko prosessin hallintaan, siis myös mallin suunnittelu ja tuotekehitys ovat minulle tärkeitä asioita. Tämä käsityön vaikutus hyvinvointiin onkin aihe, josta voisin joskus kirjoittaa ihan oman päivityksen. Perehdyin syksyllä aiheeseen melko perinpohjaisesti, kun sain pitää aiheesta opiskelijoille luennon. Ehkä itse opin siinä kaikkein eniten :-)

Krokotiilivirkattuja paloja

Takaisin aiheeseen eli krokotiilivirkkaukseen. Virkattu pinta on suomuinen, siitä tekniikan nimi. Mutta miksi se ei ole käpyvirkkaus? Minusta muistuttaa enemmän kävyn pintaa. Voitaisko vaihtaa tekniikan nimeä ;-)

Lisää krokotiilivirkattuja paloja

Krokotiilivirkkauksesta on hyvä ohje Suuren Käsityölehden numerossa 9/2012 sivulla 62. Siitä otin tekniikan Joulupäivänä haltuun. Tosin yhden kohdan tein virkatessa erilailla kuin tässä tai netistä löytämistämistäni ohjeista. Tästä erosta ja sen syystä myöhemmin tarkemmin.

Krokotiilivirkkauksen 1. vaihe: 12 pylvästä keljusilmukka renkaaseen.

2. vaihe: 2 pylvästä suomujen väliin ja keskelle, pylväiden välissä aina 1 kjs.

Ajattelin tehdä oman ohjeen, mutta Tapaninpäivänä löysin googlaamalla tosi selkeän kuvaohjeen. Se on Alex Kokon ohje, joka löytyy täältä: http://www.alexkokko.com/ohje.html. No omakin pikaohje on tässä viiden kuvan sarjana.

3. vaihe: Suomut jokatoiseen pylväspariin, 6 p kumpaankin pylvääseen työn etupuolelle

Uudestaan 2. vaihe: 1 p ja 1 kjs vuorottelee ja 2 p peräkkäin samaan kohtaan.

Sen sijaan YouTubesta löytämäni englanninkieliset ohjevideot olivat tylsiä, epätarkkoja, virkkausotteet ergonomisesti vääriä jne. Niin ja lisäksi niissä oli "ei mulle mieluiset värit" langoissa. Näitä en siis suosittele. Suomalaista ohjenauhoitusta en pikaetsimisellä löytänyt. Tärkeä pointti on tehdä suomut etupuolelle, vaikka silloin työ etenee niin päin, että nurjapuoli on virkkaajaan päin.

Uudestaan 3. vaihe = suomut, joita aina 1 enemmän kuin edellisellä kerroksella

Tämäkin homma lähti lapasesta. Piti tehdä pari palaa. Näitä tuli niin monta kuin lankakerästä riitti. Yhteensä 11 kappaletta. Hassua, kesällä patalappuja tuli sopivan paksuisista langoista yhtä monta. Miksi ei tule täyttä tusinaa? Onko 11 mun onnen- tai kohtalonnumero :o.

Mistä näitä krokotiilinnahkoja tulee? Syli jo täynnä ;-)

Minulla oli lankana Novitan polku, väri porkkana. Liukuvärjätty lanka oli syynä siihen, että paloja piti tehdä pino. Oli pakko nähdä, minkä värinen pala seuraavaksi tulee. Niin kauan, että kerä meni loppuun. 11 palaa siitä tuli.

Krokotiilinpaloista voisi koota vaikka mitä

Näistä minun paloista ei tule kuusia, tyynyjä, pipoja, pantoja, pannulappuja. Vähän ihmettelen, että tekniikalla on tehty niin paljon huiveja. Pinnasta tulee kuitenkin melko paksua. Suuren Käsityölehden huvissakin on huivin loppuosa (kolmiohuivin yläreuna) neulottua pintaa, joka siis asettuu kaulalle ja josta saa kolmiohuivin päät solmittua yhteen.

Kaksi krokotiilipalaa

Jos itse tekisin tällä tekniikalla huivia, niin vähentäisin jokaisesta suomusta ainakin 2 pylvästä. Siis 12 pylväästä 10:neen (suomun puolikkaassa 6:sta 5:teen). Ehkä keveyttä haettaessa voisi vähentää vielä toiset 2 pylvästä jokaisesta suomusta. Ja jos muoto lähtee kipristymään, niin isompi koukku käyttöön tai ketjusilmukat pylväiden (ainakin keskimmäisten) väliin suomuissa. Tekniikkaa kannattaa siis tuotekehittää käyttötarkoituksen ja langan mukaan.

Kaksi muuta krokotiilipalaa

Suuren Käistyölehden ja Alex Kokon ohjeet ovat suorakulmaisen kolmion tylpästä kärjestä etenevää krokotiivivirkkausta. Kuten minunkin tekemät palat. Jos tekniikkaa haluaa käyttää tasopintana, niin ensin pitää tehdä sopivan mittainen ketjusilmukkarivi ja siihen virkata toiseksi kerrokseksi 1 pylväs, 1 ketjusilmukka ja toistaa näitä. Seuraavalla kerroksella tehdään suomut aina kahteen peräkkäiseen pylvääseen oikealle puolelle. Pylväiden määrään pitää paneutua suunnitteluvaiheessa: niitä täytyy olla parillinen määrä. Ja jos työtä tekee tasona ja haluaa reunoista samanlaiset, pitää pylväspareja olla pariton määrä. Jos taas tekee työtä renkaana, esimerkiksi sukanreunaksi, pitää pylväspareja olla pariton määrä. Helppoa kuin heinänteko! Suomupinta etenee tuotteen alareunasta ylöspäin.

Kroko-pintaa silmän kantamattomiin

Tekniikassa tein suomujen välikerroksen erilailla kuin kummassakin ohjeessa, joihin olen viitannut. Tein välikerroksella toisen pylväsparin (suomujen välikohtaan asettuvan) niin, että en kiinnittänyt suomuja pintaan. Tämä kohta on Alex Kokon ohjeen kuva 5. Näin sitomatta suomuja rakenne on vähän ilmavampi ja sopii paremmin minun käyttötarkoitukseen.

Lisää kroko-pintaa

Miksi tein paloja? En siksi, että olisi ollut pallo hukassa siitä, mitä krokotiilivirkkauksella teen. Vaan siksi, että toteutan ideani paloista. Näistä minun virkkaamista paloista tulee itselleni talven "turkis" asusteet.

Näistä taitaa tulla kauluri tai mekon kaula-aukon reuna.

Laittaisinko mekon kaula-aukkoon?

Lisäksi näistä taitaa tulla rannekkeiden reunat. Ehkä myös säärystinten reunat. 

Vaiko ranteeseen?

Tai hameen helman reunus.

Vaiko sittenkin helmaan - tai peilinkehykseen ;-)

Tai kaikki vaihtoehdot, silla palojahan riittää. Ja jos loppuu kesken, lisää samaa lankaa löytyy työhuoneen hyllystä. Kätevää!

Lopullisen päätöksen teen, kun vähän tuuman ja sommittelen.

Siihen ideointiin tarvitsenkin jonkun muun käsityön ajatusten järjestelijäksi :-)
Krokopalat saa huilata hetken.

Ja sorry, en vaan osaa tehdä lyhyitä blogipäivityksiä ;-)
Niin tai jokaisenhan itse päättää, mille riville asti jaksaa lukea!
Idearikkaita välipäiviä itsekullekin <3


Päivitys 17.10.2013: oletko katsonut, mitä näistä lopulta tuli ja mitä muuta tekniikasta tuotekehitin:  http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/01/krokovirkkauksen-tuote-ja.html