ISOt, ajat ja aukot

Valokuvauksen tekniikka ja neulomisen nopeus

Jokunen viikko sitten olin digijärkkärikameran kanssa kansalaisopiston kurssilla. 70-luvulla filmikamerakaudella opitut järkkärisäädöt olivat hautautuneet mahdollisimman syvälle päähän. Ei käytettävään osaan.

Digijärkkäri minulla on ollut nyt puoli vuotta. Kutakuinkin käyttämättömänä. Säädöt on ollut hukassa ja automaattisäädöillä kuvien taso ei ole ollut tyydyttävä. Parin kokeilun jälkeen olen aina valinnut helpon tien ja kuvannut digipokkarilla, puhelimella tai tabletilla.

 

Ensin asia tuntui ihan kaoottiselta, mutta 1,5 päivän kurssin loppusuoralla tapahtui muutama niksahdus aivoissa. Loksahduksia seurasi innostus. 

Ja nyt on jo jotenkin hanskassa osin ohjatut säädöt. Ei siis enää automattisäädöillä kuvaamista, eikä myöskään täysin käsisäädöin. Joko aika tai aukko valittuna ja toisen säätöä. Efektejä pitkällä ajalla. Syvyys-terävyys valintoja aukkoja säätäen. ISO-säädöillä herkkyyttä. 

Vaatii kyllä toistuvaa harjoittelua, että jää hyvä muistijälki ja jonkinlainen ajattelun automatiikka. Voi keskittyä sommitteluun paremmin, kun tekniikka ensin hallussa. 

Harjoittelin auringonkukkapellolla. Hiljainen kansa oli hyvin läsnä, eikä turhaan hötkyillyt.

Sitten neulomiseen.

Eilen oli hohtoneulonnan sm-kisat Wetterhoffin talossa. Osallistuin kolmatta kertaa. Siitäkin huolimatta, että jo ekalla kerralla tunnistin, ettei ole mun laji paksuilla muovipuikoilla tikuttaminen. Huvin ja yhteisöllisyyden vuoksi lähden kuitenkin mukaan aina, kun aikataulut sallivat.

Mehukekkerit blogin Veera otti hienoja pitkän kuvausajan kuvia blogipostaukseensa eilisestä kisasta. Käyppä vilkaisemassa Mehukekkereistä hohtoneulonnan postausta ja hienoja valojuovakuvia.

Mun aikaisempien osallistumisten postaukset ovat vuodelta 2012 ja vuodelta 2014. Nyt jäi kuvat kokonaan ottamatta. Sain neulottua 23 kerrosta eli 9 kerrosta vähemmän kuin voittaja. On ne sukkelia todellisia vauhtitaitureita! Ja nuo minun aikaansaannokset näyttävät olevan samanlaisia joka kerta eli olen jämähtänyt tuohon 23 kerrokseen :-) ja joka toisen vuoden osallistumisrytmiin. Mitenkähän menee ensi vuosi?

Hieno fiilis, kun olin kuitenkin mukana ja nyt omistan uuden lukutaidon. Valokuvien lukutaidon. Ja varsin tyytyväinen olen näihin ekoihin harjoitelmiin. Tosin oli kauniit ja rauhalliset kuvattavatkin.

Kumpa lokakuu olisi yhtä aurinkoinen kuin syyskuu!

Rakentamisen monet vaiheet

Kutomaan, kutomaan!

Hillitön taisto tekstiilijätteen kierrätyksen kanssa jatkuu aina vaan. Ja leikkaamisen lomassa voi leikkiä sommittelutaiteilijaa. Teos terassilla: Kesän suurimmat mustikat (C)

Kesälomalla pääsin vihdoin taas kutomaan uusia mattoja. Hyvä niin, sillä matonkuteita kertyy nopeammin kuin kuluu. Teos nurmikolla: Transparent Jeans (C)

Kolme ekaa mattoa ovat niin mieleisiä, värikkäitä ja muistoja täynnä.

 Palaan mattojen resepteihin ja hyvän räsymaton kriteereihin toisessa postauksessa.

Ennen kutomista oli loimen rakentaminen kangaspuihin. Mennään vaiheet läpi peruuttaen.

Polkusten sitomisen jälkeen tasoittavaa kalalankaa loimen alkuun.

Ennen kutomista oli melkein kriisi polkusten sitomisen kanssa. Tai paremminkin sen kanssa, että pääsin kangaspuiden alle. Lähestyin eri suunnista ja eri tekniikoin. 

 
Kylläpä ihminen jäykistyy vanhemmiten.

 Mutta pääsin kuin pääsinkin puiden alle ja myös pois sieltä.

Joku vinssisyteemi olisi kohta tarpeen. Nostaisi puut ylös ja laskisi polkusten sitojan päälle. Kätevää!

Ennen polkusia alkusolmut ja tasoitusnyötä.

Sitä ennen pirtaanpistely.

Jota edelsi niisiminen.

Niisivarren koholle niisimistä varten.

 Niisimistä ja pirtaanpistelyä varten loimen kohottaminen ja tiuhtapuut.

Työläin vaihe tällä kertaa oli loimen saaminen tukille. Miksikö? No oli luoja luonut niin mahdottoman pitkän loimen. Tukipahvi loppui puoliväliin ja kesken tukinkierron piti hakea kaupasta uusi rulla aaltopahvia.

Käärinpirrassa loimi ehtikin lojua monta kuukautta. Syksystä kesään. Voi hyvä tavaton tätä ajan riittämättömyyttä. Vaiko tekemisten suurta määrää? Mutta ei sen murehtimista enempää, kun nyt kutomiset etenee. Neljäs matto loppusuoralla ja pari seuraavaa päässä valmiina. Jatkoa seuraa noista mattojen resepteistä ja periaatteista!

Viime viikolla kävin ostoksilla. Erilaisia sukkuloita, loimi- ja rukkirullia, loimilasta, pingottimia. Kuvissa olevan kassitavaran lisäksi reilusti loimilastoja ja käärinpista. Hyviä ja edullisia Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun poistomyynnistä. Vähän kirpaisee niihin liittyvät muistot omista opinnoista ja opettajatyöurasta. Mutta aikansa kutakin. Nyt katsotaan eteenpäin.

Uusi askel kohti uutta aikaa konkretisoituu pihalla. Perusta valmiina ja ovenpaikka näkyy jo. Uusi oma pihakutomo etenee. Tuskin jaksan odottaa valmistumista. Tuosta sinne syksyllä mennään!

Mistä on pienet tytöt tehty

Isöäidinneliöistä, isoäidinneliöistä

Mistä on pienet tytöt tehty.

Sokerista, kanelista, kukkasista, auringosta.

Virkatuista ruuduista, heiluvista helmoista, isoäidinneliöistä.

Niistä on pienet tytöt tehty.

Vai miten se menikään.

Oli miten oli, isoäidinneliöt tavalla tai toisella sopivat kaikille.

Pikkutytöstä mummoon. 

Vauvasta vaariin?

Pieni mummonsiemen isoäidinmekossa matkasi kesällä 1-vuotiaalle prinsessalle.

Hamoseen tuli kasvunvaraa (sitähän ei voi olla liikaa) niin, 

että varmaan mahtuu vielä parit seuraavatkin kesät päälle.

Edellisen mummohamosen tein viime syksynä. 

Se on talviversio ja päätyi myös yksivuotiaan päälle. 

Siihen voit tutustua jutussa Mummoruutua pienestä pitäen.

Itsellenikin olen mummofiiliksen varmistanut mekolla. Oma mekkoni on pellavasta ja valmistui sopivasti viime uudeksi vuodeksi: Mummomekossa uuteen vuoteen.

Saapas nähdä kuka on seuraava "uhri". 

Mummoneliöitä pikkupojille - pitää tuumata, 

kun niitä on tupsahdellut useampiakin tänä vuonna lähihuudeille. 

Palataan tähän kesähamoseen. 

Lanka on Hjärte Garnin Blend Bamboota, virkattu koukulla nro 3. 

Kolme kerrosta pylväillä ja yksi kiintein silmukoin.

Palat on ommeltu yhteen.

 Olkaimet virkattu pylväsryhmin.

Helman kukkatrikoo on kangaslaatioiden aarteita suoraan 90-luvulta.

Napit ovat PaaPiiin eläinnappeja. 

Pöllö ja ankka, kun en oikein osannut päättää. 

Instassakin arvuuttelin kesällä (@punospirjo).

Isä toivoi pöllöä ja äiti ankkaa tai pupua.  

Liekö pöllömpi valinta?

Nyt on vielä kesää jäljellä.

Viikonlopun säät ovat hellineet niin lomalaisia kuin jo töihin palanneita. 

Heilutellaan helmoja ja nautitaan lämpimistä elokuun päivistä! 

Kaikki pienet ja isot tytöt!