Muistojen Madeira huivissa

Kukka- ja Levadasaaren inspiroima virkattu huivi

Viime vuonna Pääsiäisen jälkeen meillä oli ihana aktiiviloma Madeiralla. Kymmeniä kilometrejä kävelyä. Satoja valokuvia. Hyvää ruokaa. Parasta seuraa. Kokemusten dokumentointia myös virkaten.

Syntyi alku Madeira huiville. Matkakuvien höystämänä bloggasin siitä toukokuussa 2015: Inspiraatiomatkalta Madeira -huivi. Tuolta vanhasta postauksesta löytyy myös tiedot langoista, Dropsin ja Isagerin Alpakkalankoja.

Kesän ajaksi huivi jäi hautumaan ja odottamaan ideaa jatkosta. Miten ilmennän Madeiran runsaita kiveyksiä, Levadoja, terassiviljelmiä, korkeuseroja?

Syksyllä idea jalostui ja synty kolmioiden muodostama vyöhyke. Pylväsryhmiä virkaten. Kukkanauhasta alaspäin ja vinosti väliinväävät alueet. Suorissa kolmioissa on neljän pylvään ryhmät ja kolmiot ovat yksiväriset. Vinosti tehdyissä kolmioissa on kolmen pylvään ryhmät ja kaksi kerrosta kummallakin värillä vuorotellen.

Miten eteenpäin? Taas pitkä tauko, kunnes ideaa jatkossa päässä.

Vuoden vaihduttua ja helmikuun koittaessa päädyin palaamaan samoihin ruutuihin kuin oikeassa reunassa. Kukkia ja kiveystä edelleen, sillä niitähän Madeiralla oli yllin kyllin. Kumpaankaan ei voi kyllästyä.

Värit toisinpäin kuin toisessa reunassa. Ruuduista tuli vähän pienempiä, johtuu lankojen vahvuuksista. Hyvä niin. Alkureunassa 15 ruutua, tässä toisessa 14.

 

Ehkä jonkun mielestä kumman muotoinen huivi. Toisaalta toimii hyvin kumminkin päin. Joko kapeampi tai leveämpi reuna harteille. Kuvio on parhaiten oikeuksissa ja esillä hartioilla pitäen.

Piirsin vielä kuva siitä, missä järjestyksessä huivi on tehty. Tarkempia ohjeita tähän ei ole.

Tavoite saavutettu - siitä tulee aina hyvä mieli. Etenkin, kun luulin jo, että tämä jää keskeneräiseksi ufoksi ja kun lopputulos miellyttää omaa silmää.

Karkauspäivä tänään, uusi huivi itselle hamekankaan sijaan!

Retrompi makuupussi

Virkaten ja neuloen 70-luvun henkeä

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Mummoksi tuloa odottavan aika on vielä pidempi. 

 

Onneksi sitä voi täyttää neulomalla, virkkaamalla ja ompelemalla.

Pienet vaatteet ja asusteet valmistuvat hetkessä. 

 

Mittakaava tosin on väliin hukassa, kun omasta vauvavaiheesta on jo pitkä aika. 

Niin ja se ikuinen kasvunvaran pohtiminen. 

Millä senteillä menisi vielä kaksivuotiaana? 

Mutta hukkuuko sitten vastasyntyneenä kokonaan vaatteen sisään?

Sukassa on alku ja loppu heti peräkkäin. 

Eikä nutussakaan ole pitkää välivaihetta alun ja lopun välissä.

Pehmeät langat inspiroivat ja hellivät sekä käsiä että mieltä. 

Parhautta on, kun retrohko tuleva mummo voi käyttää retroja värejä ja malleja. 

Tuntuvat olevan tulevien kevätvauvan vanhempienkin mieleen.

Retrompi makuupussi valmistui virkaten ja neuloen. 

Lanka on Dropsin Cotton-Merino lankaa, puuvillan ja meronovillan sekoitetta. 

Käyttökelpoinen keväällä ja kesälläkin. Raikas ja pehmeä.

Ruudut on virkattu perinteisestä isoäidinneliöstä varioiden. 

Ei niin reikäinen ruutu kuin se perinteinen. Paljon käytetty ja helppo.

Ruutuja on edessä, takana ja hupussa.

Kaikki palat on liitetty yhteen kiinteillä silmukoilla virkaten.

Neulotut osat on ainaoikeinneuletta, vuorotellen 2 kerrosta kullakin kolmella värillä. 

Oikealla puolella selkeät raidat ja nurjalla värit sekoittuu.

Miehustan yläosa ja hihat on neulottu yhdessä poikittain aloittaen takapuolen helmaosasta. 

Pääntien ja edustan vetoketjuaukon paikat näkyvät piirretystä kuvasta. 

Samoin koko makuupussin työjärjestys.

Makuupussin mittoihin otin osviittaa Dropsin makuupussiohjeesta. 

Ohjeessa on hyvä kaavakuva mittoineen, josta sovelsin tähän retrompaan makuupussiin.

Mukavaa Kalevalan päivää kaikille!

Käsitöitä ja some-innostusta

some + neulominen = #taskuneuloosi

Elämäni toinen #taskuneuloosi oli viime lauantaina. Vaan ei viimeinen. Paikkana jo edellisestä #taskuneuloosista tuttu Neulekahvila Lentävässä Lapasessa Järvenpäässä.

Oli taas ilo ajella kauniissa talvisäässä Järvenpäähän. Tällä kertaa tiesin, mikä odottaa: innostus, yhteisöllisyys, asiantuntemus, jakaminen, yhdessätekeminen, lämmin ja tiivis tunnelma, naisenergia, positiivinen lataus, ahkeruus, jne. Ja nämä kaikki kuorrutettuna inspiroivalla miljööllä, sosiaalisella medialla ja ammattitaitoisilla ohjaajilla.

Reilu vuosi sitten edelliseen #taskuneuloosiin ajaessa en tiennyt, mikä odottaa. Silloin tunsin vain Pauliina Mäkelän, suomen kilteimän yrittäjän Kinda OY:stä. Pauliinan osaamisen tuntien tiesin, että vain hyvää on tulossa. Silloin tutustuin myös toiseen vetäjään Marja Nousiaiseen, FutureMarjaan. Marjan päivityksistä somessa ja myös ekirjasta Menesty somessa olen oppinut paljon.

Tutustu linkistä blogikirjoitukseeni vuoden 2015 #taskuneuloosista.

Marjan kirjasta Menesty somessa olen kirjottanut blogissani 31.5.2015 otsikolla Somempana somessa. Tuossa postauksessa arvioin myös omaa some-minääni. Olisikohan jo arvioinnin päivittämisen aika?

 
Ideoita ja apua olen saanut vuoden aikana myös monilta muilta ekan #taskuneuloosin osallistujilta, esim. Rouva Sanalta alias Minna Luomalta. Mm. apua ruokapaikkojen etsimisessä Järvenpään - Tuusulan alueelta.

Tällä kertaa taskuneuloosissa aiheina olivat Periscope, Snapchat, vloggaaminen ja tubettaminen. Suurimmassa roolissa oli Periscope, sillä tilaisuus sreemattiin suorana Periscopen avulla ja seuraajia oli enimmillään toista sataa Marjan twiitin kautta. Jännää oli!

 

Periscope video on katsottavissa vuorokauden, mutta Marja on tallentanut sen ja linkittänyt blogiinsa, voit siis mennä katsomaan nauhalta 14.2.2016 #taskuneuloosin tunnelmia.

Enpä tiedä, koska nämä suorat videoinnit tulee omaan arkeen aktiiviseen käyttöön. Täytyy tuumata. Samoin kävi aikanaan Instagramin kanssa. Opin perusteet ja loin tilin ja sitten meni yli vuosi käytön aloittamiseen. Sen jälkeen olen ollut ihan koukussa, nimellä @punospirjo. Instassa tykkään sen visuaalisuudesta. Saan energiaa toisten jakamista kuvista ja myös omista kuvista. Ehkä hienointa kuitenkin on huomata kuvaamisen kehittyminen ja uusien kuvakulmien näkeminen kokemuksen myötä. Elämä on täynnä vaihtoehtoisia ja mielenkiintoisia kuvakulmia, myös vähemmän mukavat asiat.

Lentävässä Lapasessa ympäristö inspiroi monin tavoin. Haalimaan uusia lankoja, suunnittelemaan seuraavia projekteja, vaihtamaan kokemuksia niin käsitöistä kuin sosiaalisesta mediastakin.

 

#taskuneuloosissa koettiin käsin, kuunneltiin ja kilisteltiin koukkuja ja puikkoja, ihmeteltiin ja kuunneltiin korvat höröllä, ahmittiin kaikki Pauliinan ja Marjan opit ja kokemukset. Ja innostus! Ahkerista käsistä vauhdikkaita kuvia!

Oli kyllä taas niin etuoikeutettu olo olla tässä mukana. Innolla odotan jo seuraavaa #taskuneuloosia. Onneksi monet näissä tapahtumissa saadut tutut ovat lähellä ja tavoitettavissa sosiaalisen mediaan kanavien kautta! 

Marjan käsityö oli mukana rekvisiittana, sillä myös viestinnän ammattilaisessa lähtee neulominen lapasesta! Oma työni - virkattu huivi sai muutaman palan lisää. Ja kotiin tuli kassillinen lankoja. Hyvien päivien varalle!

Lopuksi otettiin ryhmä kuva, tässä siihen valmistautumista. Marjan blogikirjoituksessa on lopullinen kuva.

Suosittelen tulemista mukaan sosiaalista mediaa ja käsitöitä yhdistävään maailmaan, 

jos haluat oikein erityistä inspiraatiota ja uutta energiaa!