sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kasvunvarassa on tulevaisuus

Ja lisätunnissa sunnuntailisä


Nyt palataan osin viime kevääseen. Samalla voi alkaa unelmoimaan seuraavasta keväästä. Valosta, lämmöstä ja siitä, kuinka luonto herää taas kasvuun. Kyllä se sieltä taas tulee!


Kuorma-autollinen vaatteita ja sun mitä pehmoja matkasi uuden ihmisen iloksi. Kyydissä oli mm. olkaimelliset neulehousut ja nuttu. 


Kätevästi neulottuna Dropsin puuvilla-merinolangasta. Toimii kevätvauvalla viileänä kesänäkin. No toimisi tosiaan, jos koko olisi sopiva. Koossa oli puolen vuoden kasvunvara. Housujen punteissa vielä sitäkin enemmän.


On ne vaan pieniä syntyessään. Ja sitten kasvavat hujauksessa lapseksi, koululaiseksi, teiniksi, täysi-ikäiseksi jne. Varmuuden vuoksi vielä pari senttiä lisää punttiin taisi olla agentani neuloessa.


Housujen malli on Suuresta Käsityölehdestä mukaeltuna, osin mittoja katsoen, mutta kasvunvaraa varmuuden vuoksi lisäten. Lehden malli oli yksivärinen harmaa, minulla retrokirjava raidallinen vihreällä, ruskealla ja keltaisella.



Housun istuvuutta lisäsi hyvin takaosan lyhennetyin kerroksin tehty muoto antamaan vaippapepulle tilaa. Olkainten napit on kierrätetyt.



Nuttu on kokonaan omasta päästä. Kokoa varten vähän jotain kaavoja lehdistä vilkuillen. Ja toki siihenkin kasvunvaraa lisäilin. Napit on kirpparilta kierrätettyjä.




Nyt kasvunvara on otettu kiinni ja puku on sopivan kokoinen omistajalleen. Oikeastaan juuri sopivasti, kun syksyn säät alkoivat viilentymään. Vähän yritän itselleni vakuuttaa, että niin oli tarkoituskin.



Tosin pakko tunnustaa, lyhensin puntteja ainaoikein neuleen osuuden verran. Ja lisäksi siirsin olkaimista nappien paikkaa. Neulotaan myöhemmin lisää puntteihin, jos neulepöksyt muuten joustaa ja mahtuvat päälle. Onneksi kasvunvaraa saa aina selätettyä, kasvamalla sen mukaisiin mittoihin. Ja Hups, kohta jo ohikin.

Kevään hitti turvalonkero pääsi myös kuormaan, samoin nalle uniriepu ja perinteinen junasukka, junatumppu ja myssysetti. 



Kuorma-autossa oli myös pyrstöllinen toukkapussi. Siinä ei ollut kasvunvaraa ja sen mitat on ohitettu aikaa sitten. Aika aikaansa kutakin pätee niin hyvin lasten kanssa! Toukkapussin ohje on täällä. Se on yksi blogini suosituimmista postauksista. 


Lastissa oli myös makuupussi samoista langoista kuin kasvunvara housut ja nuttu. Siitä ole kertonut keväällä. Makuupussin muuttamista haalariksi mietin nyt, kun sen pussina käyttämisen vaihe alkaa olla ohi. Seuraavassa kuvassa näkyy makuupussiin virkattuja paloja.


Sitten tuohon otsikkoon, tavallaan tänään otettiin myös käyttöön yksi kasvunvara, lisäaika päivään. Tänään oli aika siirtää kelloja tunti taaksepäin. Saatiin takaisin keväällä kesäajan poisnappaama tunti. Päivä on ollut ihanan pitkä, aikaa tosi monelle asialle ja myös oleilulle. Hyvä sunnuntai.

Muistelin vuotta, jolloin oli ensimmäinen kesäajasta normaaliaikaan palaaminen. Vuosi oli 1981. Siis 35 vuotta sitten. Muistan tuon sunnuntain hyvin, sillä se oli minulla työpäivä. Olin tuolloin Uudenmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksessä töissä harjoittelijana. Meillä oli vuosinäyttely Hyvinkään taidemuseolla. Se avautui kello 12. Kun tulin töihin ihan normaaliajan mukaan (tosin junamatkalla mietin, että meneeköhän tämä oikein vai olenko myöhässä), oli museon ovella monta närkästynyttä ihmistä, kun museo ei ollut auki ajallaan. Siinä kun selvisi yöllä ollut kellojen siirtely kaikille, niin kiukku muuttui monella noloudeksi. Nykyisin varmaan harvoin unohdetaan kellonsiirtämisen ajankohta, etenkin kun on puhelimet ja muut älyvehkeet, jotka siirtyvät oikeaan aikaan ihan itsestään. Toista oli lankapuhelinten aikaan. Silti tämä kellojenkääntely tuntuu niin turhalta. Edes 35 vuodessa tähän en ole sopeutunut.

Oletko sinä mahdollisesti myös kasvunvaraihminen?

Syksy luovuttaa värejään

Väriterapiaa


Loppukesä toi väripadat puutarhaani.


Tai oikeesti toin ne ihan itse autolla Lammilta.


Luonnonvärjäysguruni Terhikki luopui kasvivärjäysmökistä.


Padat ja tulipesät meni osin kiertoon.


Ostin kaksi itselleni ja rakensin sepelialustalle värjäämön.


 Omassa pihassa värjäämistä voi tehdä ihan omalla syklillä.


Kasvit pataan ja vettä päälle joku päivä.


Tulet pesään toisena.


Värjäystä omaan tahtiin ja pihakaivosta vettä ilman vesimittarin tikitystä.


Jälkivärit viikon päästä, kun taas palkkatöiltä ehti.


Värejä verihelttaseitikeistä,



Kultapiiskuista, samettikukista ja sipulinlehdistä


Hups, langat virkkuuntuneet padassa?


Langat pääosin Pirtin kehräämöltä kesällä ostettuja.


Valkoista ja harmaata,


Kerrattua ja kertaamatonta.


Nyt on padat kansien alla talvilevolla.


 Ulkoilutin ja inventoin myös aikaisemmin värjättyjä lankoja.


Järjestelin värien mukaan jonoon.


Ei varmaankaan tule värjäystarvetta ennen ensi kesää.


Lankoja on (ehkä) riittämiin vielä tältä ja parilta edelliseltä kesältä.


Tosi eihän niitä koskaan voi olla liikaa!


Eiköhän tällä väriterapianmäärällä selviä talven ja kaamoksen yli.



Huomasin lankalaaduista, että ensi kesänä pitää keskittyä sukkalankojen värjäämiseen.


Kääriydytään viltteihin, villasukkiin ja takkatulen ääreen!


Aikaisemmat kasvivärjäyspostaukseni ovat tässä:


Värien voimaannuttamana kohti marraskuuta!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Selätin mustan



Mustasta on moneksi, ainakin räsymatossa!


Sain mattotilauksen. Tee musta, harmaatakin voi olla, mutta ei mitään värikästä. Selvä.

Otin varmanpäälle ja käytin kahdesta purkuprojektista kierrätettyjä kuteita. Kyllä, myös puran vanhoja tarpeettomia / käyttöön sopimattomia mattoja. Kerran kudotut kuteet kiertoon. Kahdesta purkuprojektista olen kirjoittanut blogiinkin. Voit lukea niistä 2014 täältä ja 2016 täältä.

Matossa on 20 cm raidat, joissa toistuu kokoajan kaksi mustaa kangaskudetta (2016 purkukude) ja yksi harmaankirjava trikookude (2014 purkukude).


20 sentin välein matossa on väriraita, kahden kuteen raita harmaasta froteesta.


Tosi piristävää ja inspiroivaa. Tilaajat olivat tyytyväisiä malliin, mutta tälle kutojalle sen kutominen oli puuduttavaa.

 
Puudutusta aiheutti musta, musta, harmaa. Värittömyys. Mutta vielä enemmän raitojen toistuminen samana.


Kaksimetristen maton puolivälissä sain pakottaa itseäni kangaspuiden ääreen ja kutomaan sitä samaa, raidasta toiseen.


Sitkeys voitti ja matto valmistui.


Tilaus oli yksi matto, mutta musta jäi mietityttämään. Ensimmäisen maton valmistuttua haarukoin kudelaatikoista kaikki mustat ja harmaat kuteet yhteen. Niitä oli farkuista ja muista housuista, t-paidoista ja yökkäreista sekä joustofroteelakanoista. Mukava ainakin kolmen kilon määrä. Aikaisemmin olen käyttänyt niitä vain tehosteväreinä.

 Aloitin mustalla ja harmaalla maalaamisen. Ihan samoin kuin värikkäissä räsymatoissa.


 Kavensin raitaa 15 senttiin. Pidin huolta, että joka raidassa oli 2 kangaskudetta ja yksi trikookude.


Toisena kangaskuteena oli koko maton pituuden ajan musta kesällä matosta purettu kangaskude.


Sävytin raitoja vaihtelevasti mustemmiksi ja harmaammiksi.


Koitin pitää tasapainoa erisävyisten raitojen kanssa, mutta kuitenkin niin, että raidoissa ei ollut mitään tiettyä toistuvaa rytmiä.





Raitojen välissä oli myös tässä matossa kahden kuteen raidat harmaan kirjavasta verhoilukankaasta.
 


Reunojen suoruus ennen kaikkea.



 Kudoin matosta niin pitkän kuin kuteista riitti, pituus reilut 2 metriä.


Voi, että oli sujuvampaa ja mielenkiintoisempaa tämän toisen kutominen. 


Kokoajan sai suunnitella ja sommitella ja tehdä kudeyhdistelmävalintoja.


Mustasta on moneksi. Sävyjä on niin siniseen kuin ruskeaan, harmaaseen ja vihertävään. Ihan niin kuin oikeissa väreissäkin. Melkein ihastuin mustaan.




Sain synkkiin mustiin ja harmaisiin otetta, hallitsin niitä, eivätkä ne minua. Silti musta on edelleen minulle hankala, ei toivotti väri. Pimeyttä, surua, synkkyyttä, epävarmuutta, lujuutta. Monelle muulle sen merkitsee ihan eri asioita. Tai sitten suhde siihen on neutraali, sujuva, rohkea, jämäkkä.


Olemme erilaisi ja se on rikkaus. Molemmista matoista tuli laadullisesti onnistuneet. Onnistuneen räsymaton laatukriteereistä, itselleni tärkeistä asioista kirjoitin aikaisemmin syksyllä värikkäiden mattojen yhteydessä.


Selätin mustan, löysin siitä sävyjä ja mielenkiintoa erilaisten materiaalien kautta. Ennen kaikkea iloitsen, että taas tuli kierrätettyä yli 5 kiloa tekstiilejä.


Mustat matot matkasivat jo omaa kotiinsa. Mustat matot sopivat täydellisesti tyylikkääseen uuteen kotiinsa. Itse tehdyt lahjat antavat niin paljon, räsymattoja kutoessa ehtikin kelata räsyjen tarinoita ja mattojen saajien elämää.


Seuraavaksi kudon jotain keltaista, vihreää, turkoosia tai violettia. Tai niitä kaikkia sulassa sovussa.