sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Somempana somessa

Mietin menestystä somessa


#taskuneuloosissa tammikuussa Neulekahvila Lentävässä Lapasessa tutustuin futuremarjaan (Instagram -tunnus) eli Marja Nousiaiseen. Talvella hän julkaisi e-kirjan Menesty somessa. Ostin kirjan melkein heti, mutta ehdin lukemaan sen vasta tällä viikolla. Oli muuten eka kirja, joska luin tabletilta. Kirjojen kanssa olen aika perinteinen, printtituotteiden selaaminen on minusta koukuttavampaa.

Marja on kirjoittanut kirjan yrittäjänaisille. En ole yrittäjä, mutta nainen kuitenkin. Minua myös kiinnostaa sosiaalinen media ja oman osaamisen kasvattaminen siellä toimien. Lisäksi työssä kuin työssä pitää minusta jokaisen toimia yrittäjämäisellä otteella. Etenkin nyt, että saadaan Suomi nousuun. Koin siis kuitenkin kuuluvani hyvin kirjan kohderyhmään.


Menesty somessa on kirjoitettu innostavasti, esimerkkien ja yrityskeissien avulla. Esimerkit tekevät asiasta konkreettisen. En törmännyt kirjassa mihinkään ajatteluani kovasti yllättävään asiaan tai näkökulmaan, ennemminkin se tuki ja vahvisti omia mietteitä sosiaalisesta mediasta. Tunnistin, että tavallaan minulla on harrastuksiini liittyen ajateltu some-strategia olemassa. Mistä kirjoitan, millä rytmillä, miten jaan tietoa postauksista. Ei kirjoitettu, mutta riittävästi mietitty. Kirjasta sain vahvistusta ammatillisen / arkityöhöni liittyvään some-toiminnan näkyvämmäksi tekemiseen. Halua vaikuttaa ja tuoda omia näkemyksiä julki on kuitenkin vahvasti olemassa.


Sosiaalisen median mahdollisuudet ovat sellaisia, että ne voisivat innostaa jopa päivittämään omaa harrastustoimintaa yrittäjyydeksi asti. Ehkäpä vielä sitten eläkkeellä, vaikka en olekaan sitku-ihminen. Edes pienimuotoisesti.

Marja kannustaa kirjassa panemaan oma persoona peliin, samoin yrityskeissit painottavat somen käyttöä omalla persoonalla. Minulle se vahvistaa valintojani blogini kirjoituksissa. Haluan jakaa osaamista ohjeiden ja positiivisten kokemusten avulla. Tykkään kirjoittamisesta ja kuvista, pitkät blogipostaukset ovat siis minulle tyypillisiä. Virkkaus- ja neuleohjeet kiinnostavat lukijoita eniten, mutta omat intohimoni ovat laajat ja painottuvat vuodenaikojen mukaan.


Huomaan, että Instagrammin käyttöönotto on muuttanut toimintaani. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, pätee Instassa hyvin. Kun Facessa kaverit tulevat pääosin työn, sukulaisten ja ystävien kautta, niin instassa painottuvat samojen mielenkiinnonkohteiden mukaiset seuraajat. Puolin ja toisin. Instassa olen miettinyt, pitäisikö kieli vaihtaa enkuksi, kun seuraajat ovat monista maista, tosin kuvat ovat suoraan kansainvälisiä. Olen instassa nimellä @punospirjo. Tervetuloa seuraamaan! Instassa olen myös opetellut ja jo oppinutkin käyttämään #hästägejä.


Face alkaa olla sellainen yleissome, vähän kaikille jotain, ei mitään kovin kohdennettua, ehkä myös aika pinnallista tykkäämistä postausten virrassa. Poikkeus on käsityöryhmät, joiden kautta on hyvä markkinoida oman blogin postauksia tai osallistua keskusteluun esim. jonkin tekniikan haasteista ja mahdollisuuksista. Yrittäjälle Facebook tarjoaa mahdollisuuden markkinoida. Siihen Menesty somessa -kirja antaa paljon välineitä ja esimerkkejä. Asiaan oli mielenkiintoista tutustua, mutta kovin omakohtaista kiinnittymistä siihen ei ollut. Ehkä kuitenkin rupesin kuluttajana ajattelemaan entistä enemmän, kuinka minulle mitäkin huomaamattanikin mainostetaan ja markkinoidaan.

Twitterissä olen ajatellut aktivoitua työhöni liittyen, en käsitöiden avulla. Huomaan, että osallistumisen aktivoitumiseen olen pitänyt liian korkeaa kynnystä. Lähinnä olen satunnainen muiden tviittien seuraaja.


Marjan kirja Menesty somessa sai ajattelemaan, että ei ole kyse mistään kummallisuuksista, vaan tässä ajassa tyypillisistä asioista, joihin jokainen voi liittyä omien tulokulmien ja kiinnostuksen kohteiden sekä aikaresurssien puitteissa. Enemmän kuin osaamista tarvitaan innostusta. 

Hienoa kirjassa oli myös se, että persoonan peliin laittamista korostetaan ja positiivista otetta. Myös kriittisissä kannanotoissa. Valittamiseen on minustakin ihan muut tavat, mieluiten face-to-face suoraan kohteen kanssa. Marja Nousiainen ja Pauliina Mäkelä, toinen #taskuneuloosin vetäjä, ovatkin kaksi superpositiivista yrittäjänaista, joita olen verkostooni saanut. Molemmat toteuttavat positiivisuutta ja osaamisen jakamista tyylillä, jolle nostan hattua. Se ei ärsytä, siitä saa aina ja siihen samaan flouhun tekee mieli hypätä.


Olen suunnitellut blogin ulkonäön muokkausta, mutta se tulee, kun siihen on riittävästi aikaa. Nyt on puutarhan kesätöiden aika, eikä sisällä koneella istumiseen jää oikein aikaa. Siksi kuvatkin tässä postauksessa ovat puutarhan käsitöistä, ei lanka- ja kangastöistä. Onneksi on ollut viileä kevät, niin kukat kukkivat pitkään, eikä kasvu pienestä alusta täysikasvuiseksi tapahdu ihan hujahduksessa. Ehtii nauttimaan!


Huomenna blogini täyttää kolme vuotta. Kylläpä aika menee sukkelaan. Synttärin kunniaksi laitan jakoon huomenna postauksen, jossa on myös arvonta kysymyksiin vastaaville. Uusia alkuja siis tulossa. Huomiseen!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Olisko tilaa osaamisen viennille?

 

Pajuaddikti punontoja bongaamassa

Edellisellä postauksella sain lopulta auki kerän, jolta alkoi keriytyä esiin keväinen Madeiran matka.


Nyt sukelletaan pajun maailmaan. Madeiralla ja myös kotona.


Pajunpunonta on yksi Madeiran perinteisistä kädentaidoista. Sitä tehdään erityisesti Camachan alueella. Valitettavasti en sinne tällä ekalla Madeiran matkalla ehtinyt. Jäi ensi kertaan.


Punontaosaaminen on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä myös Madeiralla. Ellei sitten tule uutta innostusta perinteiden ylläpitoon.


Punottuja pajukoreja bongasin Funchalin Kauppahallista. Sekä vihannes-, hedelmä- ja juureskoreina että myyntituotteina.



Käsilaukkukori saranakannella lähti matkaan. Mainio lisä minun punottujen käsilaukkujen kokoelmaan. Kaikki liitokset on punottuja, mitään muuta materiaalia tai vippaskonsteja käsilaukusta ei löydy. Aitoa punontaa siis.


Ehkä ompelen sisäkassin puuvillakankaasta siihen kesäksi, niin pysyy vaikka sukkapuikot tai virkkuukoukku myös matkassa.


Käsilaukun kanssa piti ottaa tilannekuvia sekä Funchalin kaupungilla että Monten kylässä. Monte sijaitsee rinteellä Funchalin yläpuolella. Sinne pääsee esim. gondolihissillä. Ja takaisin myös.


Tosin alaspäin Montesta pääsee myös korikyydillä. Kyllä, pajusta punotussa korissa istuen ja kaksi kuljettajaa koria ohjaten. Ne ovat punottuja koriautoja, niitä kutsutaan nimellä Barreleiros.




Varmasti hurjaa menoa. Ja niin ainutlaatuista, että Unescokin on sen huomioinut. Tauolla kuljettajat heittelivät hyrriään. Koriautojen kuljettajien kengänpohjat olivat autonrengaskumia. Koriautojen kuljettajatkin ovat kuulemma vähenemässä, mutta kyllä joukossa oli myös nuorempia miehiä.



Joku teki väliin Barreleirosten puuosien huoltoa.



Kovivaunut olivat kauniisti rivissä katoksissa.


Barreleiroksia oli uudempia ja myös jo hyvin ajan patinoimia. Punovan turistin silmä lepäsi punotussa pinnassa.





Josko noita perinteisiä koreja punomaan Madeiralle eläkepäivinä? Onhan osaamisen vienti päivän sana suomalaisessa koulutuksessa.



Punontaa oli myös Funchalin keskuspuiston puissa. Elävää punontaa.



Samoin Monten kasvitieteellisessä puutarhassa oli erilaisia puurakennelmia. Ei nyt varsinaisesti punottuja, mutta samanhenkisiä.





Matkalla tuumailin, kuinka hyvin Madeiran rinteiden terassiviljelmat sopisivat pajun viljelyyn. Saattaisi tulla kahdet piiskat vuodessa, kun perunoistakin tulee kaksi satoa. Pajuviljelmien paikkaakin tuli jo vähän katsastettua. Sitten palasin virkistyneenä omien pajujen pariin.


Toisaalta taitaa riittää oma pajupelto ja tienreunojen piiskat, kun niistäkään ei vuoden satoa ehdi mitenkään työnohessa hyödyntämään. Nyt juuri on paras aika seurata elävien pajutöiden vihertämistä ja kasvua. Ja punoakin voi vielä kaikenlaisia tarvejuttuja kukille, könnöksille ja ihan vaan omaksi iloksi.






Viiko sitten perustin aitaelementtitehtaan. Elementtejä on nyt puolentusinaa. Seuraavaksi on edessä niiden istutus ja testaus, mikä kolmesta pajulaadusta lähtee varmimmin kasvamaan. Testilabra siis kesäksi tulollaan.




Välissä voi punoa kaikenlaista, niin jää juonet vähemmälle.








Punoen kohti toukokuun viimeistä viikkoa ja kesäkuun odotusta!














sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Inspiraatiomatkalta Madeira-huivi


Uusia kokemuksia, akkujen latausta ja virkkausta


Pääsiäisen jälkeen inspiroiduin maisemista, kukkasista, väreistä, auringosta, kiveyksistä, levadoista, merestä, metsistä, ystävällisistä ihmisistä, vihreydestä, kukkivista puista, korkeuseroista, turvallisuuden tunteesta, kivistä, punatiilikatoista, ystävällisestä palvelusta, hymyistä ja lämmöstä.

Kyllä, olin lomalla Madeiralla Funchalissa. Ja koska tämä on käsityöblogi, niin tämä ei ole lomakertomus. Tämä on kertomus siitä, kuinka Madeira -huivi sai matkan aikana alkunsa. Toivon, että kuvat välittävät inspiraatiota myös sinun käsitöihin ja elämään.

Matkalla minua kosketti vehreyden ja kuivuuden eläminen sovussa rinnakkain.



Värien runsaus kasvien lehdissä, kukissa ja maaperässä.



Kasvatettujen ja luonnonkukkien runsaus. Kurjenpolvetkin olivat jättiläisversioita koto-Suomen vastaavista.



Paloista ja kiveyksistä rakennettuja polkuja oli runsaasti sekä ihmisille että virtaavalle vedelle. Kivettyjä muureja pitkin köynnisti kaikenlaisia kasveja, mm. meille pieninä ja matalina tuttuja betunioita.



 
Madeira -huiviin virkkasin paloina kokemuksiani touhukkaiden päivien jälkeen uima-altaalla. Jos aurinko meni pilveen, villasukat pelasti tilanteen. Pääasia, että virkkuu ei keskeytynyt. Kansakoulusta asti matkassa mukana ollut kässäpussi tietysti myös seurana.




Funchalin kaupunki kiehtoi palavirkkaajaa myös kattojen yltä katsellen. Punatiilikatot ja niiden muodostama pinta veivät mukanaan, samoin kaupungin läpi virtaavat kukkivat joenuomat.



Kohtasin matkalla kymmeniä hurmaavia ovia. Saatoin vain mielikuvitella ja arvailla, minkälaista elämää niiden takana on. Minkä oven takana tehdään mareiralaisia kirjontatöitä ja missä mahdollisesti virkataan.



Teki mieli kolkuttaa oviin ohikulkijaa houkuttamaan laitettuja kolkuttimia. Tuutko ulos mun kanssa virkkaamaan? Vai virkataanko yhdessä teillä? Tai juodaanko kuppi kahvia ja turistaan niitä näitä?



Rakennetun ympäristön kuviot ja muodot inspiroivat virkkaamaan ruutuja, joiden sisällä on ympyrä. Eikä pieni sade päässyt yllättämään sadetakilla varustautunutta matkailijaa.
 


Onneksi vesisadetta useammin kohtasin erivärisiä kukkasaiteita. Etenkin punaiset sateet olivat huumaavia. Niissä kahlatessa olo oli kuin nuorella morsiamella.






Kotiinlähdön koittaessa Madeira -huivin reuna oli valmis. Sitä oli kuvattava autenttisessa inspiraatioympäristössä viimeisenä iltana. Ihania yhteisiä muistoja.



 


Tästä eteenpäin huivi on vielä kesken. Sen vaikutteet olen kuitenkin jo valinnut. Niillä ilmennän Madeiran korkeuseroja, terassiviljelmiä ja Levadoja eli kastelukanavia. Miten, se jää nähtäväksi, nyt pitää vähän tuumata tekniikoita.





Satunnainen matkailija vaelsi tolkuttoman määrän askeleita päivittäin, välillä käsityöpussi kädessä. Ja näki paljon valoa ja värejä tunnelin päässä.




Mareirahuivin langat ovat Isagerin 100% Alpakkaa (Lankakauppa Kerästä) ja Dropsin Alpakka Merinoa (Tapion lankakaupasta).



Tapaamme Mareira -huivin kanssa vielä täällä blogissani!