Retrohtavaa neuleraitaa

Serpentiinipusero

Sain puseron valmiiksi Vapuksi ajatuksella: "Tämän jälkeen kaappiin odottamaan syksykelejä". Vaan kuinkas kävikään. Pusero oli tarpeen pitkin toukokuuta, kesäkuun koittaessa, juhannuksena ja myös nyt jo loppusuoralle kääntyvässä heinäkuussa. Juhannukseksi täydensi puseroa kämmekkäillä ja se ei ollutkaan mikään turha homma. Näillä kesän viileät kohdat ovat olleet hyvin hanskassa.

Tämä(kin) neule valmistui monen sattuman kautta. Ilman alkumielikuvaa tai ohjetta. Onneksi sattuma on hyvä korjaamaan satoa ja aina löytyy ainakin jotenkin toimiva suunta ja maaliviivan ylitys.

Joustinneuleesta muunnos valikoitui vahingossa neuleeseen, halusin joustoa, mutta en niin paljon kuin perusjoustinneuleessa. Joka toinen kerros eli oikeat kerrokset ovat 3 o, 3 n ja kaikki nurjat kerrokset ovat kokonaan oikein. Lisäksi etu- ja takakappaleella mallineuleen 3 o, 3 n vaihtavat raitojen mukaan paikkaa eli väreistä raidat, mutta pinnasta ruutuja.

Raidoituksen rytmi syntyi seuraavana vahinkona. Punainen väri tippui siinä vaiheessa pois, vaikka tiesin, että ilman sitä lanka ei tule riittämään. Aloitin siis helmasta kolmella värillä.

Hihojen raidoitus piti muuttaa vähemmän keltaiseksi, koska etu- ja takakappaleisiin kului sitä liikaa suhteessa vihreään ja ruskeaan. Hihojen pituutta oli vaikea arvioida ja niin niistä tuli summan mutikassa ensin liian pitkät. Lopulta niitä sitten lyhensinkin puseron jo valmistuttua noin 5 senttiä.

Ajattelin tehdä kaarrokeosan kasvivärjätyllä keltaisella langalla. Langan vahvuus oli sopiva, mutta luonne liian poikkeava näistä kiiltävistä ja sileistä merinovillalangoista. Punainen väri piti palauttaa agendalle. Ja purkaa aloitettu himmeä keltainen pois. Samalla muutin kaarrokkeen ideaa raglansaumoista vaiheittain kapeneviin joustinraitoihin. Kaarrokeosaan olen erityisen tyytyväinen.

Pusero sai käyttökasteen vappuna. En ollut vielä silloin varma, minkätasoinen suosikki siitä tulee. Sen näyttää käyttökokemukset ja fiilikset. Ja niitä Vapun jälkeen on tullutkin pitkin kesää. Kaarroke on ehkä kuitenkin se myönteisin juttu tässä puserossa ja onneksi laitoin tuota punaista siihen. Koska pusero on kaulalta melko avara, se on ollut oiva raikkaiden kesäiltojen paita. Juu tykkään, mutta on aika vaativa mm. alaosien suhteen. Näissä kuvissa mennään lomafiiliksellä, joten alla oleva mekko ja villasukka-kenkäyhdistelmä ei ole kovin harkittuja, sorry! 

Lanka oli aivan ihana neulottava. Se on Hedgehog fibresin Sock lankaa. Neuloin puseron 2,5 numeron puikoilla. Tarkoituksella aika napakkaa ja tiivistä. Olen nähnyt samasta langasta paljon löysempiäkin neuleita ja se toimii hyvin myös niissä. Langat hyppäsivät matkaan noin 1,5 vuotta sitten Titityy -lankakaupasta Jyväskylästä. Titityy on innostava lankakauppa, mutta osuu turhan harvoin matkan varrelle. Aina osuessaan se pitää käydä kahlaamassa läpi.

Vihreä ja ruskea olivat minulla 70-luvun ykkösvärejä. Ne olivat varmoja valintoja vaatteisiin ja sisustukseen. Sitten jäivät taka-alalle vuosiksi. Ensin palasi vihreä, keltainen ja oranssi veivät ruskean paikan. Etenkin ruskeassa sävyllä on väliä. Toki niin on kaikissa muissakin väreissä. Värien pitää mieluusti olla voimakkaita ja lämpimiä. 

Liki kolmen kuukauden käyttökokemus langan toimivuudesta ja laadusta neulepuserossa on oikein hyvä. Pinta on kuin uusi, vaikka niitä käyttökertoja on kesäsäiden ansiosta ollut aika monta.

Käsinkehrätystä kauluri kevätsäihin

Neljä dominoruutua kaulalle

Lentävän Lapasen kehruukurssin langat päätin tuotteistaa samantien tai ainakin samassa kuussa. Kevään kelit ovat motivoineet villalankojen pariin. Talvivaatteissa mennään edelleen, sillä lämmintä alle ja ylle on tarvinnut koko huhtikuun. Mitenköhän toukokuussa?

Oranssi lanka tarttui ensin käsiin. Arvioin, että siitä saisi tyköistuvan kaulurin. Isot puikot ja löysää neuletta, että langan monimuotoinen rakenne ja vaihteleva vahvuus pääsevät oikeuksiinsa. Ja värien runsas kirjo. Eikö ollutkin kauniisti sanottu epätasaisesta ja väliin yli- tai alikierteisestä langasta!

Dominoneule oli mielessäni, kun teen siitä myös puseroa nyt samaan aikaan. Puseroa varten kokeilin sileäneuleista dominoruutua, mutta siitä tuli toiseen reunaan levenevä. Ei siis tasamittainen neliö. Kauluriin toispuolisuus sopii hyvin - kapeampi kaulalta, leveämpi alhaalta.

Minulla oli dominoruudussa aloittaessa 23 silmukkaa, siis 11 silmukkaa / neliön sivu ja 1 keskisilmukka. Ruudun kavensin neulomalla aina oikella puolella kolme keskimmäistä silmukkaan takareunoista yhteen. Neuloin peräjälkeen neljä sileäneuleista dominoruutua. Poimin siis edellisen ruudun lopetuskulman vasemmanpuolisesta sivusta 12 s ja sen jälkeen loin 11 silmukkaa uuden ruudun toista kylkeä varten. 

Lanka riitti hyvin. Riitti myös kaulurin sauman silmukointiin ja muutamaan kiintein silmukoin virkattuun reunakerrokseen. Virkattu reuna tuli siis kaulalle, samalla virkatun reunan avulla vähän supistin kaula-aukkoa ja korostin kaulurin kaulalle asettuvaa muotoa. Virkkasin reunaa kunnes lankaa oli 5 senttiä päättelyyn.

Dominoneuleen ohjeita löytyy esim. Piitu Nykoppin kirjasta "Kerroksia". Varmasti myös googlaamalla. Käytin numero 8 puikkoja ja numero 5 koukkua.  Valmis kauluri painaa 60 grammaa.

Kaulurin alareunalle en ole tehnyt mitään. Se laskeutuu kauniisti, eikä kierrä liikaa nurjalle, vaikka onkin sileää neuletta. 

Kaulurin ilmettä voi vaihdella sen mukaan, miten keskenään eriväriset ruudun asettuvat kaulalle. Tämä näkyy hyvin seuraavista kuvista, joissa 4 eri vaihtoehtoa.

Kauluri on ollut pääsiäisestä asti ahkerassa käytössä sisällä ja ulkona. Kelit ovat olleet siltä osin kohdillaan. Ei ole tullut kuuma paksussa villakaulurissa. Silti toiveet lämpimästä Vappu säästä elää!

Virkaten ja neuloen kasvivärjätyistä langoista

Mekko oman pään fiilisten mukaan

Yhdeksän kuukautta on hyvä aika muuhunkin kuin lapsen tekoon. Töissä se on opiskelijoiden aktiivisen lukuvuoden mitta ilman kesäopintoja. Kesäkuun alusta helmikuun loppuun yhdeksän kuukautta oli aika tämän mekon virkkaamiseen, neulomiseen ja viimeistelyyn.

Piti alunperin vaan testata virkkausmallia ja epätasaisesti värjäytyneitä lankoja. Pinta olikin niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Ainakin yhdeksän kertaa matkan varrella oli tilanne, etten tiennyt mikä lopputuloksesta tulee, pusero, nuttu vaiko mekko.

Passiivista luomistaukoa yhdeksässä kuukaudessa oli varmasti paljon enemmän kuin aktiivista neulomista tai virkkaamista. Ja kun yksi suunta tyssäsi, niin aloitin toisesta suunnasta. Onneksi mekossa on monta suuntaa, joista hommaa voi edistää.

Syksyllä netissä surffatessa tuli vastaan El Naturalistan saappaat, joihin oli selvästi "matkittu" helman virkkauksen kuviota ja värejä. Saappaat innostivat taas eteenpäin. Ja toki ne piti myös hankkia itselle. Verkkokaupasta, koska värikkäitä saappaita ei Suomen kenkäkaupoista helposti löydä tai saa edes toivomalla. Kaikki muut haluavat ja ostavat myyjien mukaan vain mustia ja ruskeita.

Kun alussa ei tiedä, mitä lopulta on tekemässä, käy yleensä myös niin, että langat loppuvat jossain vaiheessa. Koska olen asettanut itselleni aika tiukat lankaostokiellot, ainakin tauot, niin omista varastoista piti yhdistää mahdollisimman hyvin yhteensopivia lankoja.

Onneksi aloitin virkkauksen ohuimmilla langoilla, niin samaan vahvuuteen neuloen pääsin hyvin vähän paksummilla langoilla. Lähes kaikki mekon langat ovat omia värjäyksiä, joko kasveilla tai kilpikirvoilla. Violetit langat ovat siis kokenillilla värjättyjä, sekä virkatussa helmassa, että neulotussa yläosassa. Vihreät langat ovat pietaryrtillä värjättyjä.

Nyt on kuukausi vierähtänyt valmiin mekon kanssa. Käyttökokemukset ovat hyviä, on kuin itselle tehty. Vaihe vaiheelta suunnitellusta kaaoksesta tuli kuin tulikin mekko. Ja mieluinen sellainen. Onneksi vielä on hyviä ja raikkaita kelejä neulemekko päällä touhuiluun, töissä ja vapaalla.

Puutarhahommiin ei vielä pääse, mutta pajupallo on hyvä kuvauskumppani. Sillä on hyvät muodot, pinnat ja ilmeet. Mekotar menee hyvin siinä kyljessä. Kuukauden päästä viimeistään pääsen punomaan pajupallon viimekesän piiskat pallon uudeksi kerrokseksi. Joka vuotinen kohokohta, josta yleensä kevätkesä varsinaisesti alkaa!

Kunhan ehdin, teen erikseen toisen postauksen, jossa kerron tarkemmin virkatusta helmasta, neulotusta yläosasta sekä virkatusta kauluksesta ja hihansuista. Myös etenemissuunnista ja materiaaleista. Tämä oli nyt tällainen tyytyväisyydenfiilistelypostaus.

Villasukat pajuaidalla

Ulkoilua ja ulkoilutusta!

Tänään oli kyllä ihan mahtava ulkoilusää. Just sellainen ilma, mikä talvella ja talvilomien aikaan kuuluukin Suomessa olla. Katse oli kohti pilvetöntä taivasta ja aurinkoa. Toki kävellessä piti katsella välillä jalkoihin, ettei ihan liukkaimpiin paikkoihin kävelyteillä astunut. Metsässäkin oli helppo vaeltaa, kun lunta on niin vähän.

Itseni lisäksi ulkoilutin muutamat uudet villasukat ja juuri valmistuneen mekon.

Sukat lähtevät postin mukana synttärionnitteluiksi ja kiitoksiksi. Synttärisukista toiset paljastavatkin päivänsankarin nimen ja iän. Kunnioitettava saavutus.

Suomi 100- juhlavuottakin kunnioittavat villasukat on neulottu Taito Ry:n Kirjopirkkalangasta ja Suomi100 raitalangasta. Tummansininen on kirjopirkkaa, kaikki muu Suomi 100 raitalankaa. 

Kirjoneuleessa oli vähän sovittamista, että siniristilippujen värit pysyivät valkeina ja tekstiraita kokonaan sinisenä. Näistä samoista langoista tein oman panokseni juhlavuonna syntyvien vauvojen sukkakeräykseen.

Kelta-siniset lyhytvartiset nilkkasukat ovat Dropsin Fabel -lankaa. Yksiväristä keltaista ja kirjavaa sini-vihreää. Pääosin yhden kerroksen raitoina vuorotellen. Paitsi resori, tiimalasikantapää ja kärki. 

Vähän sekavat ja neuloessa inhosin näitä, mutta toivottavasti ovat saajalleen sopivan kokoiset ja muutenkin mieluisat. Kevättä tuo väritys ainakin minulle enteilee ja nyt valmiina oikeastaan aika mielenkiintoiset.

Kolmannet sukat ovat ovat paksummat, lankana Novitan Seitsemän veljestä- lankaa yksivärisenä ja raidallisena. 

Kahden kerroksen raidoitus ja ranskalainen eli pyöreä kantapää. Ohje pyöreään kantapäähän löytyy esim. Ulla-Neuleesta. Mökkisukiksi ajattelin saajalleen, ulkoiluun ja takkatulen ääressä rentoiluun.

Ulkoiluttamaani mekkoon palaan myöhemmin. Se valmistui 9 kuukaudessa. Kamera on kyllä mainio kalenteri, sillä sieltä tallettamistani kuvista näin, että mekon ensisilmukat ovat kesäkuun 2016 alusta. Nyt vain pari uteliaisuutta herättävää kuvaa. Mekko on pääosin kasveilla värjäämistäni langoista.

Vaikka tänään oli pakkasta, niin auringon lämpö näytti jo voimansa suojaisissa paikoissa. Selvästi kevättä reilusti ilmassa!