Ei saanut pajupallo pitää koristeitaan

Palat liivihameeksi

Hiljainen helmikuu täällä blogissa. Siis postauksissa. Lukijoita näyttää käyvän ihan mukavasti ilman uusia juttujakin. 80 000 käyntiä mennyt rikki, ihan hyvin näin hiljaiselle blogille. Etenkin ristikkäin virkkaus näyttää kiinnostavan ympäri maailman aina vaan.

Mohairpalat saivat olla vain hetken eli edellisen postauksen kuvauksen ajan pajupallon koristeina: Höyhenen kevyttä mohairia 19.1.2014. 

Mohairpalat liitin ensin karhealla villalangalla ja tällä tekniikalla viiden palan nauhoiksi. Värijärjestys on tarkkaan harkittu, kun mulla pitää aina olla joku perustelu ja logiikka käytössä. Tapojen orja. Nauhat liitin yhteen ylimmän ruuturivin osalta, sama kiinnitystekniikka edelleen. 

 

Toisesta ruudusta helmaan virkkasin joka nauhan väliin kiilat kolmen pylvään ryhmillä. Aina ruudun rajakohdassa yksi kerros enemmän kohti alareunaa. Helma levenee näin mukavasti alaspäin. Kiilojen värit vaihtelee.

Ennen yläosaa virkkasin palojen kiinnityslangalla kerroksen kiinteitä ja ketjusilmukoita ruutujen yläreunaan. Sitten ympyränä kolmen pylvään ryhmillä ruutuja kohti kainaloa vihreällä langalla.

Malli rakentui ja päätöksiä tein sitä mukaa kuin mekko eteni. Alussa visio oli ihan erilainen. Mutta palariveistä lähtien koko ajan tuli uusia ideoita ja valintoja vastaan. Tämmöisestä käsityöstä tykkään tosi paljon. Ajattelua tarvitaan koko ajan. Hyvin unohtuu työasiat ja muut arjen mutkat.

Kainaloon vähän väliä ja sitten etu- ja takakappaletta ylöspäin vielä kainaloiden reunoissa vähän kaventaen. Lopuksi kaula-aukko. Edessä vähän alemmas kuin takana. Olkapäät kapeana samanlevyisenä eteen ja taakse.

Olkapäät kiinni samalla kiinnityslangalla kuin muuallakin. Samoin sillä samalla karkealla langalla kerros napakoittamaan pehmeää mohairia kädenteiden ympäri ja kaula-aukon ympäri.

Sitten tuumausta. Lankaa kovin vähän kaikista väreistä jäljellä. Ruutujen väreillä ilman vihreää neljä kerrosta kädenteille ensin kaksi kerrosta kolmen pylvään ryhmillä. 

Sitten kaksi kerrosta kolme pylvästä viimeisellä vedolla yhteen virkaten, väliin kaksi ketjusilmukkaa. Näin kädenteille reunat vähän kapenivat kohti reunaa ja istuvuus on parempi. Toinen kädentie samoin.

Vielä pääntie. Sama raidoitus, mutta nyt reunasta levittäen eli tekniikat päinvastoin kuin kädenteille.

Ikäänkuin pieni kaulus miehustan päälle, ei pääntien jatkeeksi. Mohairlangalla pienin pistoin kiinnitys, että pysyy kuosissaan.

Helmaan vielä kiinnityslangalla kerros kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita. Reunaa

napakoittamaan.

 
Sitten noin miljoonan langanpään päättely.

Talvi taisi jo mennä. Tosin loppuviikosta viilenee, ehkä.
 

No ehkä mohairmekko ei ole niin kuuma, etteikö voisi vielä maaliskuussa se päällä touhuta.

Ai, että miltä näyttää päällä? Minusta yllättävän hyvältä, kun malli eteni hämärän lopputuloksen visiona alusta lähes loppuun.

 Nyt kuvat päättöminä, kun ei ollut kuvaajaa paikalla ja tukkakin sekaisin.

Huomenna testikäyttöön! Kukkapenkissäkin jo kevään merkkejä, vaikka vasta helmikuu lopuillaan!

Palojen virkkausohje näissä aikaisemmissa päivityksissä:

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/01/hoyhenen-kevytta-mohairia.html

ja täällä ihan erilaisesta langasta:

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/10/vahan-kettua-siihen-joukkoon.html

Höyhenen kevyttä mohairia

Aina voi virkata paloja tuleviin tarpeisiin

Miksi tykkään virkkauksessa? Voi tehdä paloja tietämättä heti lopputulosta.

Pyöreitä, neliöitä, kolmioita. Ei tarvitse aloittaessa tietää, mitä paloista tulee. 

 

Voi antaa ideoiden riehua päässä sitä mukaan kuin paloja syntyy.

Aina ei tarvitse opetetta uutta mallia. Ulkonäkö muuttuu paljon pelkillä materiaali- ja värivalinnoilla.

Paloja saa sukkelaan valmiiksi. Myös tuotteiksi asti, jos ottaa pienen tavoitteen, vaikka tyynynpäälisen. Päiväpeitto vaatii jo pitkäjänteisyyttä.

Noin vuoden olen ihastellut ja hypistellyt mohairlankoja, joita olen saanut kahdelta ystävältä. 

Vihreää Fontyn Kidopale mohairia 4 kerää yhdeltä ystävältä Karnaluksin tuliaisina. 

Ruskeaa ja keltaista Anisian mohairia kerät ja kerän violettia ggh:n Kid Melange mohairia toiselta ystävältä joululahjaksi.

Nyt niistä on tullut 48 neliötä. noin 10 cm x 10 cm jokainen. 

 Tässä kuvat mohairtilkkujen kerroksista. Viisi kerrosta yhteensä.

 Kuutta erilaista väriyhdistelmää.

 

 

 

Jokaisessa aina kolmea väriä. Reunat kaikissa vihreää.

 Malli on tuttu syksyltä. Tein terapiakoiran kotiin rahin päälisen tällä samalla mallilla. Rahipostauksesta löytyy myös ohjeet palan virkkaamiseen.

Ei heti uskoisi, että ihan sama malli kyseessä. Materiaali ja värit vaikuttaa tosiaan paljon.

Viikon aikana näitä paloja virkatessa käyttötarkoitus on kirkastunut. 

Ei tule huivia näistä. Tulee tunikamekko.

 

Palat tulee mekon helmaosaan. Ei siis saanut pajupallo pitää koristeitaan.

Ei edes sitä yhtä, joka meinasi pallon piiskaan unohtua. Vain pakkaskuvauksen ajan.

Ripustamisessa ja kuvaamisessa ehti sormet jäätyä, kun pakkasta oli noin 20 astetta.

Muuten oli lämmin, etenkin jaloissa. Swantsit ja Arctipsit varmistivat sitä. 

Swantseista lisää 1.1.2014 postauksessa ja Arctipsin huopalapikkaista taas on lisää tarinaa viime talven lapikaspostauksessa.

Nyt kokoamaan paloja mekon helmaosaan.