Kestävää kehitystä omilla valinnoilla
Nyt on pakko ottaa jo kantaa. Ihan hillitöntä se innostus, joka on erilaisilla sosiaalisen median käsityöryhmissä muurausnarun käyttöön virkkauksiin. Ehkä ihan vähän ymmärsin vielä ensimmäisiä kasseja ja koreja, mutta nyt kun tuosta muovinarusta tehdään jo pöytäliinoja, pehmoja, koriste-esineitä, rintakoruja ja nuken asusteita ja vaikka mitä, on minusta aika viheltää peli poikki. Siis noin kuvainnollisesti. Ainakin ottaa asiaa faktojen kautta keskusteluun. Tai kerron tässä omat ajatukseni ja valintani liittyen muovinaruun. Jokainen toki tekee aina omat päätöksensä.
Kyseinen naru on 100% muovia, pääsääntöisesti tuoteselosteiden mukaan PP-muovia. Ei siis muoveista pahamaineisimpia, mutta siltikin muovia, jota maailmassa on jo muutenkin liikaa. PP-muovi on kierrätettävää, sen voi polttaa, mutta luonnossa se ei maadu. Ei koskaan. Onko mielekästä käyttää muuraus- tai luotilankaa muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Itse en käyttäisi missään tapauksessa. En ainakaan saatavilla olevien tuotetietojen perusteella. Teollisuusmuoveihin lisätään usein myös lasikuitua, onko varmaa tietoa, että sitä ei ole näissä muuraus- tai luotinaruissa?
En siis halua enempää muovia ympärilleni, mutta myös muita syitä valintaani on. Materiaalia ei ole tarkoitettu käsityölangaksi. Sen valmistajalla ei ole siis mitään vastuuta, jos ja kun tuotetta käytetään muuhun tarkoitukseen ja jos se aiheuttaa käyttäjälle terveydellisiä haittoja. Mitä materiaalista ja sen väriaineista imeytyy käsien kautta elimistöön? Mitä kaasuja tai hiukkasia siitä irtoaa hengityksen kautta elimistöön? Ei tällaisella tuotteella tarvitse täyttää tekstiilituotteen tuotanto- ja tuote-ehtoja, koska se on tehty raksalle ja käytetään usein hanskat kädessä.
Entä materiaalin tuotanto? Minkälaiset olosuhteet? Ketkä narua punovat? Toivottavasti eivät lapset. Bilteman mukaan muurausnarun kysyntä on kasvanut lyhyessä ajassa yli 60%. Sieltä ja rautakaupoista virkkaavat naiset ostavat narut loppuun kilvan. Jostai luin, että se olisi halpaa. Onko? On varmaankin, jos vertaa käsityöliikkeistä saatavaan nailonnaruun. Kyse on siis ihan vastaavasta materiaalista, mutta muoveissa, myös pp-muoveissa on eroja sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen se on tehty. Tätä ei mikään mediakaan tuo esille näitä muovinarujuttuja hehkuttaessaan.
Mutta mennään siihen hintaan vähän tarkemmin. Tein vertailevan laskelman Bilteman muurausnarun ja suomalaisen Paksun Liina-kalalangan välillä. Muurausnarurullassa on 120 metriä. Se maksaa 2,89 € / rulla. Metrihinta on 2,4 senttiä. Liina-kalalanka 30 tex 6 x 3 eli 18-säikeinen maksaa 500 gramman rullilla 15,50 € Lankavalla. Tuossa rullassa on 840 metriä. Metrihinta n siis 1,85 senttiä. Liinan kilohinta on 31 €. En tiedä tuon muurausnarukerän painoa, joten en pysty laskemaan kilohintaa. Mutta vastaava määrä metrejä eli 1680, jota Liina.kalalankaa menee kiloon, maksaa muurarinnaruna 40,46€ Biltemassa.
Liina Kalalanka on suomalainen Suomen Lanka Oy:n tekemä tuote, jolla on avainlippumerkki. Se tuo työtä ja toimeentuloa Suomeen, vaikka eihän toki puuvilla täällä meillä ole kasvanut. Eikä sekään loppupeleissä ole mikään luontoystävällinen materiaali kasvattaa, mutta se maatuu ja on turvallinen vaikka lapsen käyttöön. Liinaa saa myös noin yhtämonessa värissä kuin muurarinnarua, se on kovaa ja suht jäykkää. Noiden ominaisuuksien vuoksi valitsin sen tähän vertailuun. Suomen Lanka tai Lankava ei sponsoroi minua mitenkään.
Lisäksi maailma on täynnä toinen toistaan ihanampia lankoja, joilla laaja värikartta ja joista löytyy eri kierteisiä ja tuntuisia lankoja mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin. Pestäviä ja turvallisia. Liputan oikeiden tekstiilimateriaalien ja niiden myyjien puolesta.
Ainakin minun lankarahat saavat kivijalassa, netissä tai marketeissa
olevat lankakaupat tai -osastot.
Joka tapauksessa tämä asia, siis näiden rakentamiseen tarkoitettujen
narujen materiaalit, väriaineet ja tuotantotavat, kiinnostavat minua
niin paljon, että otin yhteyttä Ylen Kuningaskuluttajaan ja ehdotin
heille asian tarkempaa selvittelyä. Toimittaja lupasi viedä
toimituspalaveriin. Asian etenemistä odotan nyt mielenkiinnolla.
Jos tutkittuna muurausnarut saavat
materiaalien ja värien osalta synninpäästön, olen tyytyväinen niiden
kaikkien narua jo virkanneiden puolesta. Mutta muovi on edelleen muovia.
Muovin suurimmaksi haitaksi sanotaan sen hintaa ja helppoa saatavuutta,
mutta kierrätys tökkii. Näistä johtuen muovijätteen määrä kasvaa hallitsemattomasti.
En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin käyttää muurarinnarua tai muuta luotilankaa rautakaupoista tai vastaavista. Moni on keksinyt. Mutta toki jokainen tekee omat valintansa. En halua ketään syyllistää, ainoastaan herätellä miettimään omia valintoja.
Tähän postauksen kuvissa on virkattu neliö ja ympyrä. Leikkasin noin 2 cm suikaleeksi 5 ns. apteekkipussia eli pientä muovikassia. Jos minun pitää virkata muovia kierrätän jo olemassa olevaa, sillä sitähän riittää. En tarvitse lisää uusia muoviturhakkeita. Neliö on perinteinen isoäidinneliö, jota jatkamalla saisi vaikka kylpyhuoneen maton.
Ympyrä on virkattu kiinteillä ketjusilmukoilla ottamalla silmukan etureuna koukulle. Sitäkin voi jatkaa isommaksi ja käyttää vaikka mattona.
Tosin tuskin leikkaan ja virkkaan noita muovikassejakaan tämän enempää tuotteiksi. Olen tehnyt niitä riittävästi 70-luvulla, kun muovikasseista ja maitopusseista virkattiin ja kudottiin mattoja. Nytkin tuli nenään happaman maidon tuoksu vuosikymmenten takaa, sillä eihän niitä koskaan saatu pesemällä kunnolla maidosta puhtaiksi. Silloin materiaalia ei ollut yllin kyllin tarjolla ja se oli myös sen ajan aitoa halua kierrättää ympärille kertyvää muovia eteenpäin uusiksi käyttötuotteiksi. Ei puhuttu kestävästä kehityksestä, mutta yritettiin kaikin keinoin elää sellaisten periaatteiden mukaisesti.
Oli iso tarve sanoa tämä ääneen. Kiitos jos luit loppuun asti ja erityinen kiitos, jos kirjoitat oman mielipiteesi asiasta. Mielipiteen ja valinnanvapaus on jokaisella.
Enkäpä teen näistä virkkauksista kuitenkin asetelman seinälle!
