Kupit ja lautaset rikki ja palat uuteen järjestykseen

Kupinkorvapeili ja sen lajitoverit

Lapsena ja nuorena olin hulluna palapeleihin. Mitä isompi ja monipalaisempi sen parempi. Samankin palapelin tein moneen kertaan, enkä yhtään ymmärtänyt, miksi jotkut liimasi palat taustaan ja siitä tauluksi - kuvathan ovat usein "aika ei-taiteellisia tai laadukkaita". Palojen muotojen tarkkailu ja värisävyjen vertaaminen mallikuvaan kiehtoi. Vuosien varrella palapelit ovat jääneet vähälle, kun käytettävissä olevalle vapaa-ajalle on on niin monenlaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

Viime vuonna tyttäreni oppi artenomiopinnoissaan tekemään ja ohjaamaan mosaiikkitöitä. Äitinä ja kaiken värkkääjänä olen aina innokas uuden taidonoppija, joten kun olin saanut ohjausta perusasioista, hankin lisäksi oman mosaiikkikirjan ja sitten hurahdin (myös) mosaiikkiin. Kirppareilla onkin nykyisin kaksijakoinen fiilis - toisaalta etsin helmiä omiin käyttöastioihin ja toisaalta halpoja muutaman sentin kuppeja ja lautasia sopivien värien mukaan rikottavaksi mosaiikkitöihin.

Kahvikupit kiehtoo niiden korvien vuoksi. Tosin on melko haastavaa rikkoa kuppi niin, että korva säilyy ehjänä. Jännitteet tai mitkä lie pahat voimat rikkovan usein korvat, vaikka vasara ei osuisi sinne päinkään. No onneksi on olemassa hyviä ja pitäviä liimoja.

Tarvikkeet:

Parin euron peili Ikeasta

 JA

10 sentin kafivikuppeja ja tasseja kirppareilta

JA

Työkaluja kuppien ja laattojen rikkomiseen

JA 

liimaa

Näillä eväillä peili alkaa hahmottumaan. Tasseja tähän pieneen peiliin en tarvinnut, joten ne jää odottamaan rikkomista seuraavana vuorossa olevaa pyöreää pöytää varten. Johtava ajatus suunnittelussa oli, että korvat käyttöön, joko ehjinä tai liimaten takaisin muotoonsa. Lisäksi kaikki kehyksen ulko- ja sisäreunat ovat kuppien ehjää reunaa. Pääasiassa käytin rikkomiseen pieniä vasaroitani. Ne eivät ole mosaiikkityöihin suoraan tarkoitettuja (toinen on suutarin vasara), mutta muuten sopivat pieniä ja teräviä. Löysin ne tänä kesänä Hauhon kesätorilta mukavalta vanhalta mieheltä, joka oli kunnostanut paljon vanhoja työkaluja ja myi niitä kohtuu hintaan. Mosaiikkipihtejä käytin aika vähän, lähinnä joidenkin palojen muotojen viimeistelyyn. Vasaralla mäiskien tulee yleensä ihan hyviä ja mielenkiintoisen muotoisia paloja. Rikkominen kannattaa tehdä sanomalehden välissä, niin ei sirut lentele ympäriinsä. Suojalasit ovat myös tarpeen, jos rikkomista on paljon, eikä sitä tee paperin tms. suojassa.

Työkalut ja materiaalit hyvässä järjestyksessä, totta kai :-)

Kupeista jäi paljon paloja jäljelle, mutta en halunnut täyttää samoilla väreillä koko pintaa. Väleihin tuli violettia, eikä se ole terassin pöytäliinasta, vaikka värimaailma on kovin sama :-). Esimerkiksi Mosaiikkimiljööstä (http://mosaiikkimiljoo.com/) voi ostaa erivärisiä kaakelilaattoja ihan kappaletavarana. Peilin väliosiin käytin yhden violetin kaakelilaatan - vasaralla vaan sanomalehden välissä palasiksi. Myös sisustusliikkeistä saa yksittäisiä laattoja poistomalleista ilmaiseksikin, niiden huono puoli on vaan värien köyhyys - valkoista, beessiä ja kaikenlaista hempeetä ja vaaleeta yleensä vain on tarjolla.

Kupinkorvapeili saumalaastia vaille valmiina

Olen tehnyt kaikki tähän astiset mosaiikkityöni ns. suoralla tekniikalla eli sommittelen ja liimaan palat suoraan pohjaan. Liimana olen käyttänyt pääosin Ericeeperiä. Ulos tehtävissä töissä pitää huomioida materiaalien (laatat, liimat ja laastit) säänkestävyys. Saumauksiin olen käyttänyt ihan tavallista rautakaupan kaakelilaastia, kilon tai kolmen kilon purkkeina. Kupinkorvapeilin lisäksi nyt oli laastia vaille myös kaksi muuta peiliä. Näiden kolmen saumaamiseen tarvittiin 100 g laastijauhoa ja vajaa desilitra vettä. Saumamassan tekoon käytän vanhaa kattilaa ja levittämiseen keittiöstä lopputilin saanutta nuolijaa sekä superlonipalaa.

Saumalaasit peilin päällä - levitys voi alkaa.

Saumaus on aikaa ja sitkeyttä vaativaa hommaa, jos lopputuloksesta haluaa hyvin. Laastimassan pitää olla tukevaa, vettä ei saa olla liikaa. Nuolijalla tai sienellä laastia levitellään joka suunnasta moneen kertaan niin, että sitä on varmasti kaikki mosaiikkipalojen välit täynnä. Kesällä saumaus on hyvä tehdä pihalla, niin ei rapatessa roiskuu -meno haittaa niin paljon. Sisätiloissa työpiste on hyvä suojata asianmukaisesti. Välillä kuuluu olla puolitoivoton olo :/

Kymmeneen kertaan levitetty saumalaasti kolmessa peilissä

 Kun laasti on hyvin levitetty, sen voi antaa kuivahtaa vähän, mutta ei liikaa! Sitten sienen tai paperin avulla siistitään kaikki palat, kaivetaan osa laastin alta esille, hinkataan ja puhdistetaan. Tasaisista samanpaksuisista laatoista tehdyn työn saumaaminen on helpompaa kuin tällaisista monimuotoisista materiaaleista. Tosin on se myös tylsempää. Minä annan keittiöiden ja kylppäreiden tekijöiden pitää sellaiset hommat. Lopuksi jokainen sauma tarkistetaan, siistitään, kaivetaan palojen reunat esiin. Sitä tehdessä tulee aina mieleen hammaslääkäri ja hammaskiven poistaminen, vähän samanlaista reunojen siistimistä. Tai taitaa olla kykyisin suuhygienistin hommaa.

Kupinkorvapeilin saumat alkavat olla kunnossa

 Sitten enää peilin ja laattojen loppuputsaus mikrokuituliinalla ja valmista tuli. Paitsi ripustuskoukku puuttuu.

Kupinkorvapeili - 5 korvalla :-)

Kyllä, samassa saumauksessa oli myös kaksi muuta peiliä. Laastia ei mielestäni kannata tehdä ihan pientä määrää kerralla, joten urakoin aina useamman saumauksen samaan aikaan. Näissä kahdessa muussa peilissä on peilinä Ikean 5 kpl:een pakkauksesta peilit, joissa pyöristetty kulma. Taustaksi liimasin korkkilattialaatan, josta jäi sopivan levelyinen kehysalue kuvioitavaksi. Tausta voisi olla mikä tahansa levy, kunhan sen materiaalissa on huomioitu peilin käyttöpaikka. Nämä peilit tulevat todennäköisesti wc-/kylppäritilohin ja korkkilaattatausta kestää kosteutta riittävän hyvin. Mosaiikkinmateriaalina näissä on valmiit lasimosaiikkipalat, joita saa askartelukaupoista ja em. Mosaiikkimiljööstä eri muotoisina ja värisinä. Minun juttu on enemmän astioiden ja laattojen rikkominen, mutta kyllä välitöinä voin näistä valmiista paloistakin tehdä sommitelmia.

Peilejä moneen lähtöön

Lasimosapeilit keijunmekon ja lobelian katveessa

Lilasävyinen lasimosapeili ja stevia

Vihreäsävyisestä lasimosapeilistä näkymä pihalle

Kupinkorvapeili Ikean neliökehykseen ei ollut mikään uusi idea. Kesän 2012 peilillä on isosisko vuodelta 2011. Sen sävyt ovat keltaista, oranssia ja ruskeaa. Vaalean keltainen ja ruskea ovat ihan Arabian Teemaa, särkyneitä lautasia. Se olikin tosi kovaa kivitavaraa, ihan toista maata kuin halppiskupit. Tämä vanhempi peili onon yhden korvan peili. Sen koti on kelta-oranssissa WC:ssä.

Yhden korvan kupinkorvapeili

Myös huonosti kiinni mennyt kaapinovi on päätynyt peilikehykseksi, kun kaapista tuli avuhylly.

Takanreunuspeili vanhan kaapin ovesta

Peilin tarkoitus ei ole vain oman naaman peilailu. 

Peilien avulla saa mielenkiintoisia uusia kuvia ja näkymiä sen mukaan, 

miten peilin asettaa, mitä peilistä näkyy, 

miten peili heijastaa valoa.