Isoäidinneliöön ei vaan kyllästy koskaan!

 Terassituoleille uudet päälliset

Terassituolien uudet päälliset ovat olleet minulla suunnitteluvaiheessa jo pari vuotta. Vanhat päälliset ovat jo kaksi elämää eläneet: ensin Ikeasta ostetut, muistaakseni "valko-sivi-vihreät, mitä lie painokuvioita". Sitten muutaman kesän käytön ja haalistumisen jälkeen päällystin ne toiselta puolelta itse kutomillani värikkäillä poppanoilla ja toiselta puolelta pinkillä intianpuuvillalla. Aurinkoista on ollut, kun värit ovat haalistuneet ihan pliisuiksi - värifriikille tällainen haaleus on karmeaa.

Tuoli ennen :-(

Matonkuteiden leikkaaminen on kuulunut minun kesäprojekteihin jo vuosikymmenten ajan, sillä jo lapsuudessani 60-luvulla opin, että vaatteiden ja liinavaatteiden elämä jatkuu lähes aina matoissa. Nykyisin leikkaan ja revin matonkuteita usean kesän ajan ja kun niitä on riittävän monta laatikollista eri värejä koossa, on kutomisen aika. Nyt vaikuttaa siltä, että joko ensi talvena tai vuoden päästä kesällä kudotaan kasa uusia mattoja. Kankaisten räsymattojen lisäksi olen elänyt maitopussimatot - vieläkin pelkkä ajatus niistä tuo nenään hajun happamalta maidolta haisevista muovipusseista, yök. 

Kuteet pajukorissa

Tuolinpäällisten tekemisestä matonkuteista sain idean ollessani toissa viikolla tyttäreni kanssa kesäretkellä Lounais-Suomessa ja Turun saaristossa. Meillä on kovin yhteiset kiinnostuksen kohteet taiteissa, käsillä tekemisessä ja kulttuurissa aika monipuolisestikin, joten yhteiset retket ovat aina myös uusien ideoiden ja inspiroitumisten lähteitä. Ajattelin ensi neulomista paksuilla puikoilla, mutta sitten verkkokalvolle läjähti iso isoäidinneliö. Tietenkin päädyin virkkaamaan päälliset! Vihreät, ruskeat ja violetit värit tuntuivat parhailta, koska samaa värimaailmaa on myös terassin reunassa olevassa kukkapenkissä.

Isot kellokukat

presidenttikährö

Kuteista vihreän ja ruskean kirjavat ovat Finlaysonin kankaiden hulpioita, siis tekstiiliteollisuuden jätettä, jota tyttäreni on ostanut matonkuteeksi muutama vuosi sitten. Violetti kude on kaksi elämää eläneistä pussilakanoista. Häälahjaksi vuonna -85 saadut pussilakanat olivat aikanaan vaaleanpunaiset, mutta olen ne joskus vuosia sitten värjännyt pesukoneessa violeteiksi. Nyt revin ne kuteeksi, koska ne olivat talven aikana joutuneet matonkudelaatikkoon odottamaan kesää. Kangas oli vielä varsin hyväkuntoista, mutta pussilakanoissa oli alareunassa painonepparit, jotka siis estivät niiden mankeloinnin. Lakanat kuuluu mankeloida ja keplottelu näiden lakanoiden kanssa loppui viime talvena.

Isoäidinneliön virkkaamista matonkuteesta

Isoäidinneliön virkkaamista matonkuteesta.

Paksun kuteen / langan virkkaamisessa otteet koukusta ovat erilaiset kuin ohuesta langasta virkaten. Koulusta on pidettävä päältä tukevasti kiinni, jos aikoo jaksaa vääntää virkkausta eteenpäin pidempää yhtäjaksoisesti. Kuteiden paksuus on noin 2 cm eli ihan normaali matonkuteen vahvuus. Koukku on numero 10. 

Toissa vuonna opetin töissä työkavereille isoäidinneliöiden virkkaamista, silloin niiden tekemisessä uusi buumi oli kuumimmillaan. Otin ohjeen Marttojen ja Novitan ohjeista. Vasta silloin huomasin, että en teekään siirtymistä kerrokselta toiselle samalla tavalla, vaan aina kulmassa, johon siirryn kolmella piilosilmukalla. Minulla uusi kerros alkaa siis aina kulman kolmella pylväällä 2-3 ketjusilmukalla ja sitten kulman toiset 3 pylvästä. Kannatan ehdottomasti omaa tapaani, koska siinä siirtymiskohta on huomaamattomampi ja sen kanssa päättyvän langan päättely sujuu myös paremmin.

Valmis 45 cm x 45 cm isoäidinneliö

Näihin neliöihin kului kudetta kutakuinkin saman verran kuin räsymattoon neiömetrille. Yksi valmis neliö painaa noin 500 grammaa eli neliölle kulutus on noin 2 kiloa. Neljään neliöön tarvitsin kaksi pussilakanaa, tosin kudetta jäi jonkin verran yli, mutta se ei riitä enää viidenteen neliöön.

Tuoli ennen ja nyt

Kaksi marjaa

Minulla oli aikataulu tekemiselle se, että ma-to, joka päivä yksi noin 45 cm x 45 cm neliö valmiiksi. Aika hyvä kasvonkohotus tuoleille tuli. Olen päällisiin tosi tyytyväinen. Tyytyväisyyttä lisää päällisten monikäyttöisyys. En nimittäin ompele niitä kiinni, vaan ne ovat selkänojassa kiinni kahdella kuteella. Ja kaksi palaa on liitetty yhteen kuudella kuteenpätkällä. Näin neliöitä voi käyttää terassikauden ulkopuolella vaikka mattoina. Niistä voi koota tarpeen mukaisen kokonaisuuden. Neliöt ovat jämäköitä ja pysyvät hyvin lattialla paikoillaan.

Kaksi isoäidinneliötä yhdessä

Neljä isäidinneliötä yhdessä

Isoäidinneliöiden tekemiseen ei siis kyllästy koskaan. Nyt minulla on vielä mietinnässä terassin penkinpäällinen - teenkö siiten 6 kpl samankokoisia isöäidinneliöitä, vaiko jotain muuta samaan värimaailmaan sopivaa? Pitää vähän aikaa tuumata.

Niis ja ei se minun tapa tehdä isoäidinneliöitä ole mikään minun oma tapa, vaan sen on opettanut minulle minun oma mummo ja äitini joskus 60-luvulla. Teen siis ihan oikeita oman isoäidin neliöitä, ja niin tekee nykyisin myös tyttäreni. Perinteissä on voimaa :-)