Taskuneuloosi ja bensaneuroosi

Some-tapaaminen neulepusero puikoilla

Se tunne, kun auton tankki on melkein tyhjä ja luulet tietäväsi, missä on pari lähintä bensa-asemaa! Mutta hups, ei mitään ollutkaan, ainakaan bensaa. Näin kävi eilen, mutta siitä lisää postauksen loppupuolella. Tämä on kuitenkin ensisijaisesti käsityöblogi ja bensat tulee vasta sijalla sata.

Suosikki lankakaupassani ja neulekanvilassa eli Lentävässä Lapasessa oli eilen #taskuneuloosi. Jo aika monennetta kertaa. Minulle kolmas #taskuneuloosi. Lue edellistä kokemuksistani:

• Vuoden 2015 taskuneuloosi
• Vuoden 2016 taskuneuloosi

Tällä kertaa vetäjänä oli vain Pauliina Mäkelä, tosin ei Pauliina koskaan ole vain! Meitä osallistujia oli parikymmentä eri-ikäistä ja -taustaista enemmän ja vähemmän neulovaa naista.

Kuunneltiin ja keskusteltiin sosiaalisesta mediasta monista eri näkökulmista: yhteisöhyvinvoinnista, julkisuudesta/yksityisyydestä, valokuvista, some-työkaluista, käyttöoikeuksista, vihapuheesta ja muusta negatiivisuudesta, bloggaamisesta, henkilökohtaisista valinnoista ja käyttöasetuksista. Jotenkin ajattelen nyt, että kestävän kehityksen ajattelua pitää some-ajatteluun tuoda tietoisesti lisää kaikilla mahdollisilla rintamilla.

Paljon mielenkiintoista ja pohdittavaa. Valintoja, poisvalitsemista, rajoja ja tiedostamista, sitähän se on. 

Välillä oli oma ajatus kirkkaana keskustelussa mukana.

Välillä langat kirkkaampina silmissä ja mielessä.

Lentävä Lapanen olisi varmasti viikottainen olohuoneeni, jos se olisi lähempänä kotiani. Etäisyys onkin ainoa Lapasen huono puoli. Jos nyt niin voi sanoa. No ei voi! Onneksi on sosiaalinen media ja siten yhteys pysyy yllä.

Pauliinan some-osaaminen ja osaamisen jakaminen vakuuttaa aina. Niin aitoa halua jakaa osaamista ja kokea yhdessä muiden kanssa. Minulle #taskuneuloosi teki kyllä eilen niin hyvää. Sen ansiosta olen täällä blogissakin taas pitkästä aikaa. Ehkä tästä alkaa uusi aktiivinen aikakausi pienen hiljaiselon jälkeen.

Etualalla seuraavassa kuvassa kouluttajan omatekemiä villasukkia mukana rekvisiittana.

Kun olin jo Järvenpäässä asti, päätin ajaa taskuneuloosista vielä Keravalle Sinkkaan, paikalliseen taidemuseoon. Näkyväksi neulottu -näyttely ottaa tekstiilien avulla kantaa moniin tavoin. Käsitöillä tehtyä aktivismia eli graftivismia. Puhutteli ja pysäytti. Huomasin tosin taas, että olen kovin tekniikkaorientoitunut, innostuin taidokkaasta tekemisestä siinä kuin kantaaottavuudestakin. Aiheesta oli tänään kirjoitus Helsingin Sanomissa. En nyt analysoi näyttelyä sen enempää, kun kamerakin jäi autoon. Muovipusseista virkattu ikonostaasi oli yksi mieleenpainuvimmista. Perintö -teoksen raanuille toivon seuraavassa elämässä yksilöllisempiä polkuja ja tilaa hengittää. Niin paljon kaunista raidoitusta piilossa paketissa.

Keravalta navigaattoriin "Aja kotiin" ja omassa päässä mielikuva, missä matkalla on huoltoasemia. Tankki oli miltei tyhjä. Oli kyllä Teboil ja palveluita ekassa paikassa, kaikkea muuta muttei bensaa. Toisessa paikassa oli mainos siitä, mihin kyseinen Shell on muuttanut. Ja kolmas paikka oli Nesteen Truck+, siis monenlaista diiseliä rekoille, muttei yhtään oikeeta bensaa. Piti pysähtyä bussipysäkille hengittämään ja tuumaamaan. Onneksi puhelimessa on älyä ja muutamalla haulla löytyi lähin asema 4 km päässä, tosin eri suunnassa kuin koti. Oikeaa reittiä jatkaen olisi neulojamummo päässyt ennen seuraavaa asemaa jalkamieheksi. Eilen ahdisti, tänään jo naurattaa.

Oma neule #taskuneuloosissa oli pusero virkaten ja neuloen, langat pääosin lapasesta ostettuja. Neulotut hihat valmistuivat eilen Lapasessa, mutta illalla kotona toinen meni kuitenkin harkinnan jälkeen kokonaan purkuun. Palataan tähän syyhyn, kun pusero valmistuu. Nyt hiha on jo uudelleen valmiina. Vielä vähän yksityiskohtia ja viimeistelyä. Ja pajusydän oli Pauliinalle tämän kertaisista some opeista. 

Eilen itselle ja omaan tarpeeseen kolahti ensisijaisesti yhteisöhyvinvointi! Sekä #taskuneuloosissa että Näkyväksi neulotussa.

Puikkomaisterin lapaskirja

 Lentävässä Lapasessa lapaset pääroolissa

Eilen oli mukava ilta Neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Tiina Kaarelan uuden Puikkomaisterin  Lapaskirjan julkkarit oli siellä ja tupa täynnä innokkaita Puikkomaisterin, neulomisen ja lankojen ystäviä. Ei liene kaipaa perusteluja julkistamispaikan valinta, etenkin kun Puikkomaisteri on myös itse kotoisin Järvenpäästä.

Lentävän Lapasen emännät Taina ja Tarja osaavat luoda kauppaan ja tilaisuuksiin lämpimän tunnelman ja kauppa on aina täynnä lankaystävän houkutuksia. Onneksi lankoja ei voi olla liikaa. Ja kahvilan tarjonta täydentää kokemusta.

Mentiin Lapaseen eilen Hetkiä Heimolassa -blogin Seijan kanssa, kun ollaan molemmat Janakkalasta. Taidettiin olla pisimmästä matkasta tulleet julkkarivieraat. Tosin 70 km matka tuntui kaksin mennessä varsin lyhyeltä. Ja etenkin minulla oli hyvät oltavat, kun Seija ajoi ja minä sain neuloa matkat. Toinen pienistä sukista valmistui illan aikana.

 

Muutaman kerran olen Lapasessa parin vuoden sisällä käynyt. #taskuneuloosi -tapaamisista olen myös kirjoittanut blogiin: 2015 ja 2016 #taskuneuloosit löydät linkeistä.

 

Eilen oli siis Puikkomaisterin toisen kirjan eli Lapaskirjan julkistamistilaisuus. Vuosi sitten ilmestyi Puikkomaisterin sukkakirja ja ensi vuonna tulee seuraava eli pipokirja. Mahtavaa!

Oli mielenkiintoista kuunnella Puikkomaisterin tarinaa hänen käsityötaustasta, tai paremminkin siitä, kuinka käsityöt ovat tulleet inspiroivaksi osaksi elämää vasta matkan varrella. Miehiä joutuu aina odottamaan, odotusaika täyttyi neulomisesta, yksi hyvä ajankäytöllinen viesti eilisestä. Huomasin myös, että edustan itse vähän erilaista käsityötaustaa. Arvostan suuresti hänen rohkeutta ja omaa tyyliä. 

Puikkomaisterilla oli mukana kirjan malleista Eva -kämmekkäät, kolme paria, kolme eri langanvahvuutta ja siten kolme eri kokoa. Evat on kyllä niin hienot. Ja ihanat kädessä kädessä, sen sain kokeilemalla huomata.

Puikkomaisterin värienkäyttö on mahtavaa, siihen on helppo tällaisen voimakkaista väreistä riippuvaisen samaistua. Myös siihen ideologiaan, että ohjeiden ei tarvitse olla jokaista langankiertoa selvittäviä. Minulle pitkät ohjeet ovat kauhistus, mieluummin silmäilen sellaisia, joista saa nopeasti kiinni juonesta ja sitten voin itse soveltaa. Usein myös pelkkä kuva riittää ideaksi ja päässä alkaa pyörimään omat sovellukset. Siksi Puikkomaisterin kirjojen selkeät ja kauniit kuvat viehättävät minua kovasti.

Julkkareihin lähdin värikkäässä Mama Ramotzvana -mekossa ja asusteeksi valitsin kesäkäyttöön tarkoitetut pitsineulekämmekkäät, illan teemaan sopivasti. Kämmekkäisiin ohje on blogissani, samoin virkatun kukan ohje. Kämmekkäisiin kuuluu myös samaa pitsineuletta oleva kesäbaskeri, jonka eilen jätin kotiin, mutta myös senohje löytyy blogistani. 

Olin Lapasessa eilen harvinaisen laiska kameran kanssa. Oikeastaan tajusin vasta tänään, kuinka vähän otin kuvia. Onneksi Seija otti kuvia, myös pyynnöstäni ja siten sain tähän postaukseen vähän useamman kuvan. Kolme edellistä kuvaa ovat Seija ottamia. Kiitos Seija! 

Lentävässä Lapasessa oli eilen myös 2016 Tour De Sock -sukkanäyttelyn avajaiset. Olipa hienoja sukkia asiakkaat tehneet ja minullekin Lentävän Lapasen Taina selvitti sukkatourin idean. Josko ensi vuonna siihen mukaan, saa nähdä.

Kotimatkalla pohdittiin Seijan kanssa, kuinka kaivattaisiin vastaavaa Neulekahvila -toimintaa Hämeenlinnan seudulle, täällä kun ei ole mitään tuohon verrattavaa yhteisöllisyyttä. Mutta onneksi Lentävä Lapanen on vain tunnin ajomatkan päässä ja sinne ajaa mieluusti. Aina takuuvarmasti pää täynnä ideoita ja energiaa kotiin tullessa.

Eilen ei pitänyt ostaa yhtään lankaa, mutta jos puolen tunnin sisään kävin kolme kertaa silittämässä samoja vyyhtejä, niin eihän niitä voinut Lapaseen jättää! Värit matsaa täydellisesti puutarhan lempikrasseihin.

Näistä malabrigoista tulee jotain super-energistä! Syksyn ruska saa tulla, en aio jäädä kakkoseksi!

Käsitöitä ja some-innostusta

some + neulominen = #taskuneuloosi

Elämäni toinen #taskuneuloosi oli viime lauantaina. Vaan ei viimeinen. Paikkana jo edellisestä #taskuneuloosista tuttu Neulekahvila Lentävässä Lapasessa Järvenpäässä.

Oli taas ilo ajella kauniissa talvisäässä Järvenpäähän. Tällä kertaa tiesin, mikä odottaa: innostus, yhteisöllisyys, asiantuntemus, jakaminen, yhdessätekeminen, lämmin ja tiivis tunnelma, naisenergia, positiivinen lataus, ahkeruus, jne. Ja nämä kaikki kuorrutettuna inspiroivalla miljööllä, sosiaalisella medialla ja ammattitaitoisilla ohjaajilla.

Reilu vuosi sitten edelliseen #taskuneuloosiin ajaessa en tiennyt, mikä odottaa. Silloin tunsin vain Pauliina Mäkelän, suomen kilteimän yrittäjän Kinda OY:stä. Pauliinan osaamisen tuntien tiesin, että vain hyvää on tulossa. Silloin tutustuin myös toiseen vetäjään Marja Nousiaiseen, FutureMarjaan. Marjan päivityksistä somessa ja myös ekirjasta Menesty somessa olen oppinut paljon.

Tutustu linkistä blogikirjoitukseeni vuoden 2015 #taskuneuloosista.

Marjan kirjasta Menesty somessa olen kirjottanut blogissani 31.5.2015 otsikolla Somempana somessa. Tuossa postauksessa arvioin myös omaa some-minääni. Olisikohan jo arvioinnin päivittämisen aika?

 
Ideoita ja apua olen saanut vuoden aikana myös monilta muilta ekan #taskuneuloosin osallistujilta, esim. Rouva Sanalta alias Minna Luomalta. Mm. apua ruokapaikkojen etsimisessä Järvenpään - Tuusulan alueelta.

Tällä kertaa taskuneuloosissa aiheina olivat Periscope, Snapchat, vloggaaminen ja tubettaminen. Suurimmassa roolissa oli Periscope, sillä tilaisuus sreemattiin suorana Periscopen avulla ja seuraajia oli enimmillään toista sataa Marjan twiitin kautta. Jännää oli!

 

Periscope video on katsottavissa vuorokauden, mutta Marja on tallentanut sen ja linkittänyt blogiinsa, voit siis mennä katsomaan nauhalta 14.2.2016 #taskuneuloosin tunnelmia.

Enpä tiedä, koska nämä suorat videoinnit tulee omaan arkeen aktiiviseen käyttöön. Täytyy tuumata. Samoin kävi aikanaan Instagramin kanssa. Opin perusteet ja loin tilin ja sitten meni yli vuosi käytön aloittamiseen. Sen jälkeen olen ollut ihan koukussa, nimellä @punospirjo. Instassa tykkään sen visuaalisuudesta. Saan energiaa toisten jakamista kuvista ja myös omista kuvista. Ehkä hienointa kuitenkin on huomata kuvaamisen kehittyminen ja uusien kuvakulmien näkeminen kokemuksen myötä. Elämä on täynnä vaihtoehtoisia ja mielenkiintoisia kuvakulmia, myös vähemmän mukavat asiat.

Lentävässä Lapasessa ympäristö inspiroi monin tavoin. Haalimaan uusia lankoja, suunnittelemaan seuraavia projekteja, vaihtamaan kokemuksia niin käsitöistä kuin sosiaalisesta mediastakin.

 

#taskuneuloosissa koettiin käsin, kuunneltiin ja kilisteltiin koukkuja ja puikkoja, ihmeteltiin ja kuunneltiin korvat höröllä, ahmittiin kaikki Pauliinan ja Marjan opit ja kokemukset. Ja innostus! Ahkerista käsistä vauhdikkaita kuvia!

Oli kyllä taas niin etuoikeutettu olo olla tässä mukana. Innolla odotan jo seuraavaa #taskuneuloosia. Onneksi monet näissä tapahtumissa saadut tutut ovat lähellä ja tavoitettavissa sosiaalisen mediaan kanavien kautta! 

Marjan käsityö oli mukana rekvisiittana, sillä myös viestinnän ammattilaisessa lähtee neulominen lapasesta! Oma työni - virkattu huivi sai muutaman palan lisää. Ja kotiin tuli kassillinen lankoja. Hyvien päivien varalle!

Lopuksi otettiin ryhmä kuva, tässä siihen valmistautumista. Marjan blogikirjoituksessa on lopullinen kuva.

Suosittelen tulemista mukaan sosiaalista mediaa ja käsitöitä yhdistävään maailmaan, 

jos haluat oikein erityistä inspiraatiota ja uutta energiaa!

Taskuneuloosi Lentävässä Lapasessa

 

Bloggaamisesta kiinnostuneiden neuletapaaminen

Olen niin onnellinen, että eilen perjantai-iltana vielä nukkumaan mennessä vilkaisin puhelinta. Huomasin Pauliina Mäkelän päivityksen seuraavan päivän eli tämän lauantain tapahtumasta. #taskuneuloosi Järvenpäässä Neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Ihanaa! Molempiin olen halunnut jo aiemmin tutustua / päästä mukaan. Lauantaipäivän ohjelma sukkelaan uusiksi.

#taskuneuloosi tarkoittaa neulojien / virkkaajien / käsitöistä innostuvien neuletapaamista, jossa samalla opitaan ja jaetaan kokemuksia jostain sosiaalisen median asiasta. Tällä kertaa aiheena oli bloggaaminen. Tapahtuman vetäjinä olivat sosiaalisen median ja viestinnän rautaiset ammattilaiset ja innostavat naiset Pauliina Mäkelä ja Marja Nousiainen. Pauliina kokosi kolmetuntisesta keskustelusta yhteisen dokumentin.

Paikkana oli viehättävä lankakaupan ja kahvilan yhdistelmä eli Neulekahvila Lentävä Lapanen. Olen paikasta lukenut paljon positiivista, mutta ei ole koskaan osunut Järvenpään keskusta ajomatkan varrelle tai varsinaiseksi kohteeksi. Tästä eteenpäin osuu. Ja muillekin suosittelen paikkaa lämpimästi.

Koolla oli ihan mieletön määrä kokemusta bloggaamisesta ja käsitöistä. Ja vähintään yhtä paljon innostusta sekä kokemusten jakamisen halua. Aitoa kiinnostusta muiden kokemuksista sekä halua oppia uutta. Aika kului kuin siivillä. Uskomattoman voimaannuttava kokemus. Positiivisuutta ja monenlaisia näkökulmia, jotka avasivat minulle omaa bloggaamisen ja some-toiminnan maailmaa.

Kysymyksiä - mitä, miten ja kenelle - mietin nyt ja myös tästä eteenpäin. Tosin jo aikaisemmin itselleni päättämäni bloggaamisen ja some-käyttäytymisen pelisäännöt ja rajat vahvistuivat tänään. Positiivisuus, ratkaisukeskeisyys, osaamisen ja ideoiden jakaminen. Riittävä yksityisyys, mutta kuitenkin omilla kasvoilla ja persoonalla sekä rehellisyydellä julkaiseminen. Visuaalisuus ja kuvat ovat tärkeitä, mutta taidetta en tee. Mukaan sopivasti nöyryyttä ja halua oppia muilta. Omaksi ja muiden mielihyväksi. Näitä vahvistaen eteenpäin.

Kyllä jäisi paljon pois verkostoja ja tuttavuuksia ilman sosiaalista mediaa. Ainakaan itse en koe, että se vie aikaa joltain muulta. Elämä ja toimintatavat vaan muuttuvat ajan ja kehityksen myötä. Kehityksessä on mielestäni hyvä olla mukana ennemmin aktiivisena toimijana ja vaikuttajana kuin perässähiihtäjänä ja vastustajana. Mutta tottakai jokainen tekee omat valinnat. Minä olen tehnyt omani ja päivitän niitä aina tarpeen ja osaamisen lisääntymisen myötä. Tämän päivän #taskuneuloosi auttoi tässä työssä osaltaan. Mukana ollut virkkuutyökin vähän eteni.

Kiitos kaikille #taskuneuloosi -tapahtumassa mukana olleille. Erityisesti Marjalle ja Pauliinalle tehokkaasta ryhmän vetämisestä sekä Lentävän Lapasen väelle mainiosta paikasta ja hyvistä herkuista. Yhdessä teimme päivästä ainutkertaisen. Ja blogeissamme sekä kommenteissamme se kehittyy edelleen.

Kiitos myös vieruskavereille, joiden kanssa ehti tutustumaan ja juttelemaan vähän paremmin kuin koko ison ryhmän. Menestystä bloggaamiseen Retuperällään -blogin Raisalle ja Villasukkavuosi -blogin Marjaanalle. Villasukkavuodessa päättyy tänään yksivuotisarpajaiset, sukkelat ehtii vielä osallistumaan.

 

Kotiintuotavaksi ostin vyyhden Lentävän Lapasen Lempi -sukkalankaa. Kokonaan Suomessa villasta värjätyksi langaksi tuotettu. Luo uskoa suomalaiseen käsityöosaamiseen ja siihen että se on edelleen myös taloudellisesti mahdollista. Hyvät perustelut ostaa lisää lankaa, vaikka hyllyt niitä pursuaa jo ennestään!

Seuraavaa #taskuneuloosia odotellen eteenpäin kohti kevättä!