Yrttiruukun tarina

 

Millä on kesän ruukut täytetty?

Olipa kerran ruukku, joka katseli maailmaa vähän surullisin, mutta uteliain silmin.

Pää oli tyhjää täynnä.

Korvat kuuntelivat hiljaisuutta.

Nenä ei haistanut mitään merkittävää.

Suu ei tuntenut makuja, ei hapanta, ei makeaa.

Ruukku halusi sisältä ulos.

Haistamaan, maistamaan, kuulemaan ja näkemään kesää, kasvua, aurinkoa, sadetta.

Pihalla ruukku sai pään puolilleen lekasoraa ja mustaa multaa.

 Korvaan basilikaa ja toiseen rosmariinia.

Ohimoille sinistä lobeliaan. 

Otsalle oreganoa.

Takaraivoon oranssia samettikukkaa.

Nenään timjamia - oregano oli nenässä liian riehakas.

Päälaelle tomaattia.

Ruukku hymyili ja nautti kesästä, auringosta, kasvusta, tuoksuista, väreistä, elämästä.

Vieressä muita ruukkuja, joissa orvokkeja, bataattia, sääkukkaa sekä iki-ihanaa, herkkää keijunmekkoa.

Tarinan yrttiruukku on taitavan tyttäreni suunnittelema ja valmistama, (© eeva kuisma). 

Makkaratekniikalla toteutettu iso lasitettu ruukku, joka tuli toistaiseksi meille asumaan <3 

Voihan kesämekko - virkkuumatka 70-luvulle!

Tuunaamalla uusi kesämekkolook!

Monet uudet projektit ovat yhteensattuminen tuotoksia. Tietty ne usein tulee raportoitua suunnitelmallisina ja loogisina juttuina. Matkan varrella on voinut kuitenkin tapahtua kaikenlaista. Ja se on taas elämän rikkautta. Asioita joita kannattaa odottaa ja ruokkiakin!

Juhannuksen alla töissä piti suunnitella esitystä ammattikorkeakoulun uusien opetussuunnitelmien moduulikartaksi. Mieli ja ajatukset olivat jo enemmän lomalla kuin uuden työjutun luomisessa. Tuskailun kevennykseksi keräsin kaikenlaisia virkattuja ylijäämäpaloja kotoa sieltä täältä. Kylläpä niitä olikin taas kertynyt, hetkessä löytyi toistakymmentä.

Viimekesänä "tuhosin" vanhoja paloja ja kokeiluja omppupuiden mekkoihin ja villahousuihin, siis neulegraffiteihin. Niitä voi edelleen ihailla etupihalla ja viime kesän päivityksissä: Villahousut vaiko liivihame omppupuulle  ja Kaverille kans eli mekko myös toiselle omppupuulle . Ja kyllä noista löytyy juttuja ja kuvia muutamasta muustakin päivityksestäni vuoden varrelta :-)

Tänä kesänä vaatetusta saa ihmiset. Ainakin itelleni teen juttuja, kun vaatekauppojen muoti on ihan kamalaa sekä väreiltään että malleiltaan. Kukahan niitäkin ostaa? Näyttää siltä, että palaan 70-luvulle, jos sieltä koskaan kunnolla olen pois tullutkaan!

Siis nuo moduulikartan palat ja samaan aikaan käsiin tullut, melkein kirppikselle, kierrätykseen tai matonkuteeksi päätynyt mekko kolahtivat yhteen.

Ruskea hyvälaatuinen Nanson hihaton trikoomekko, mutta niin perustylsä. Ja kaula-aukon solmintanauhat oli tytär jostain syystä leikannut pois. Vähän siis torsokin ;(

Vihreällä virkkauslangalla pykäpistoja kaula-aukon ja kädenteiden ympärille. Heti jo vähän pirteämpi.

Sitten tuumausta virkatuista paloista - tekisikö kolmioita, ympyröitä vaiko neliöitä?

Ideaa hain Edie Eckmanin kirjasta "Villiä virkkausta". Hyvä kirja, paljon erilaisia paloja. Kokeilujen jälkeen päädyin sivun 163 neliöön, kuvio 118.

Käytin keskustan ympyrään Pirkanmaan Kotityön merseroitua Pirkka-lankaa. Ja keltainen reuna on "mitä-lie-vanhaa-ylijäämä-sekoitelankaa". Saman vahvuista kuin puuvillalanka ja väri just nappiin. Helmaan tarvitsin 22 ruutua ja kaula-aukon reikään 3 ruutua.

Palat virkkasin yhteen Gjestalin "Eng" - virkkuulangalla. Sillä olin ihan alussa ajatellut virkata myös palat, mutta lanka osoittautui kokeiluissa liian ohueksi suhteessa mekon trikooseen. Siinäkin siis syntyi pari uutta palaa tulevia projekteja varten ;-)

Palat kiinnitin yhteen kiinteillä silmukoilla. Yhtä jaksoisesti tein aina kaksi palaa yhteen ja yhden yläreunan. Näin kiinteät silmukat asettuvat aina samaan suuntaan.

Siis suorakulmion kyljet aina yhtäjaksoisesti ja sitten lanka poikkia ja seuraava pala kiinni edelliseen.

 Palojen toinen reuna tuli siis tässä samalla reunustettua vihreällä.

Lopussa helmapalat yhteen renkaaksi. Mekkoa tuunasin kesäkuussa työpäivien jälkeen. Vaihtelevassa säässä sisällä ja ulkona.

Lopuksi helmarenkaan toiseen reunaan tein reunustuksen puolipylväillä. Näin se tuli vähän löysemmäksi tuon helmaan kiinnitettävät kiinteät silmukat. Joskus (tai useimmiten :)) on tarkkaa!

22 palaa renkaassa sopi helman mitaksi kuin nenä päähän. Palojen järjestykseen tuli keskelle eteen pieni "epärytmi", kun määrä ei mennyt tasan haluamaani rytmitykseen. Mutta nyt sekin on suunniteltu ja siten ihan nappijuttu.

Helmaa en siis reunustanut pykäpistoin, vaikka sitäkin ensin vähän tuumasin.

Helmarenkaan kiinnitin mekkoon ompelemalla kiinteiden silmukoiden välistä samalla virkkuulangalla.

Mekkoa sovittaessani muistin, miksi se on jäänyt väliin vähälle käytölle. Kaula-aukon reikä ja nauhat siinä päissä (siis ne nyt jo joskus pois leikatut nauhat) olivat kummalliset. Reikä oli niin iso, että tissithän siitä välistä paistatteli päivää. Oli siis pakko olla joku toppi alla, jos ei halunnut ihan ryntäitä esitellä.

Kolme palaa lisää ja ne kiinni kaula-aulun isoon halkioon. Hyvin toimii.

 Kylläpä tuli hyvä mieli, kun pienellä vaivalla tuli persoonallinen ja omannäköinen mekko.

Legginssien kanssa tai ilman. Auringonpaisteessa tai kesäsateella.

Ja sitten vielä ne ruudut. Tässä step-by-step ohjeet, jos tuo kirja ei ole kirjahyllyssä, kirjastossa tai kirjakaupassa saatavilla. Tai, jos muuten on vaan mukavampaa virkata kuvaohjeiden avulla.

5 kjs renkaaksi

4 kjs, 11 x (1p, 1 kjs) ja piilosilmukalla kiinni.

Ed. krs ketjusilmukoihin 3 yhteen virkattavaa p ja väleihin 3 kjs.

Toistetaan 12 kertaa, ps kiinni renkaaksi.

Ketjusilmukkarenkaisiin ks, väliin 5 kjs.

Lopussa 2 kjs ja 1 pylväs kiinni ens. kiinteään silmukkaan.

1 kjs ja 1 ks ekaan kaareen, 3 kjs, ks tokaan kaareen

5 p, 3 kjs, 5 pylvästä seuraavaan kaareen = 1. kulma

ks seur. kaareen, 3 kjs, ks seur. kaareen, sitten 2 kulma.

Tässä virkattuna jo kolmas kulma = 5 p, 3 kjs, 5 p.

4. kulman jälkeen ps ekaan kiinteään silmukkaan = neliä valmis.

Yksi tämän kesän lempivaatteista. Ei ollut suunnitelmissa, mutta sattumat - kirppiskamat, virkatut palat ja kummallinen muoti - johdattivat tähän.

Hymy on herkässä, vaikka sadesäällä! Tässä tänään katsotaan telkkarista sarjaa "Lomamatka 70-luvulle".

Ja tietysti tänään sataa, kun Hämeenlinnassa on Ämyrock. Suomen vanhin ilmainen rockfestari, jo vuodesta 1974 alkaen. Sekin siis 70-luvulta.

Muutama askel muodonmuutokseen

Jalkalamppu - kanttarelli - jalkalamppu - kanttarelli

Idea tuli talvella, toteutus oli keväällä, käyttöön tuli kesän korvalla, blogiin pääsi kesällä.

Kauniisti valaisee. Enemmän tunnelmavaloa kuin työvaloa.

 

Valmista punontapintaa jaksaa ihailla - joka suunnasta, monta kertaa.

Kauempaa ja lähempää.

 

Alta, päältä ja sivulta. 

 

 Reunan päättely kuin korinlaita.

 

Lampun yläpään / hatun / varjostimen muoto tuli pajujen paksuuden ja punojan tarkkuuden / epätarkkuuden mukaan.

Tuoreen pajun vihreyttä.

Sävyjen kirjoa.

 

Pinnan rouheutta.

Punojan kevätpiha.

Varjostinosa leveni ylöspäin.

Työn eteneminen palkitsee monin tavoin.

Levittämistä, levittämistä.

Kahdella pajulla lampunvarresta ylöspäin.

Lisäloimet viritettynä punomista varten.

Varren värejä

Lisää värejä ja vartta

Vartta aina vaan

Vartta riitti ja riitti

Kevätkelien myötä punoja siirtyi pihalle hommiin.

 

Pakkaskeleillä aloitin punomisen sisällä, aurinkopäiviä odotellen.

Punontapajujen värikirjo on mahtavaa

Punonta eteni 

Sopivan rytmin ja järjestyksen löytäminen vei ensin aikansa.

Täältä lähdettiin, pohjalta, lattian tasosta, kipuamaan kohti taivasta.

 

Apupoika vieraili välillä ja oli vähän epäluuloinen

 

Pajujen valintaa. Punaiset kanukat saivat kuitenkin jäädä pois, muihin punontoihin.

Lampun runko valmiina punontaan.

Välineet maalauksen jälkeen. Vähän möykkyistä maalia, kun sekaisin vesi- ja liuotinliukoista.

Maalipinta on vihreä, möykkyinen. No piiloon jää kokonaan.

Maalin jouduin sekoittamaan keltaisesta ja sinisestä.

  

Kaupasta haettu suklaanruskea olikin sinistä.

 

Niin ja vesiohenteista, vaikka menin hakemaan liuotinohenteista. 

Kaksi mokaa samassa purkissa, ostajan ja maalin purkittajan.

Alunperin pastellivärinen naulakko.

Käytännöllisyyttä heikentämässä naulakon päissä marmorilätkät.

90-luvulla Valion jäälelötehtaan jäätelöbaarin kalustukseen kuulunut turhake. 

Ajatui meille, kun ilmaseen sai. 

Vähän meni aikaa muodonmuutokseen.

Lopputulos on sen väärtti.

 ps. naulakoita on myös toinen. Siis lisää tuunausta tiedossa - joskus, kun uusi idea valmis toteutukseen!