Yhtä varmasti kuin kevät...

 

...tulee joka vuosi pajupallon uusi kerros

Teini-ikään varttunut elävä pajupalloni on jo minua kaulaan asti. 

 

Kasvu tapahtuu vuosittaisissa sykäyksissä, 

kun edellisen vuoden kasvu punotaan uudeksi pinnaksi pallon päälle.

Talven pajupallo saa viettää tukka pystyssä rehottaen.

 Ennen kasvukauden alkua on aika laittaa tukka nutturalle.

Vieressä kasvava kaveri, belgialainen ristikkopuu, sai edellisen vuonna pään vuosikasvuista.

Nyt tukka leikattiin pois, 

punottuna pää olisi kasvanut kohtuuttoman isoksi hoikan varren kantaa.

Pajupallon punominen on näppi- ja taivutusvoimaa sekä sitkeyttä vaativaa hommaa.

Ainakin punojalle, mutta kyllä pallokin antaa ihan hyvän vastuksen.

Pisimmät vuosikasvut ovat 4 - 5 metrisiä.

Punominen on kaaospunontaa eli mahdollisimman epätäsmällisen täsmallistä.

Homma pitää tehdä ennen uusien silmujen paisumista.

Tänä keväänä olin pitkästä aikaa hyvissä ajoin punomassa.

Kiitos lämpimän ja aikaisen kevään.

 

Jaksan tuijottaa punottua pintaa vaikka kuinka kauan. 

 Lähenpää ja kauempaa ja eri suunnista. Siinä on jotain kovin meditatiivista.

Nyt voi odotella uuden kasvukauden alkua.

Paras vaihe on se, 

kun pallon pinta peittyy uusilla hiirenkorvilla vihreäksi ja pehmeäksi palloksi.

Nyt odotellaan sitä vihreän pehmopallon aikaa. 

Ehtiiköhän äitienpäiväksi?

ps. blogissani on joka keväältä pajupallopostauksia

Kaksintaistelu paju vastaan punoja

 

Elävä Riemukaari

Aamulla oli seesteisen kaunista ja rauhallista sateen jälkeen.

 

Raparperi paistatteli aamuauringossa.

Tänään oli aika ottaa matsi Riemukaaren viime kesän piiskojen kanssa. 

Punoja penkille ja taisteluun.

 

 

Piiska piiskalta vääntämistä kaaren ympärille.

Tämä punonta oli enemmän työn kuin muotoilun voitto. 

Hastavin elävistä pajutöistäni, kun kaari oli korkealla pään yläpuolella.

Kädet kurottivat kohti taivasta. Penkki keikkui jalkojen alla. 

 

Roskat tippuivat silmiin ja kaula-aukosta sisään.

Paju toisensa jälkeen joutui kuitenkin taipumaan. Punoja on sitkeää sorttia.

Pari tuntia siinä meni vatsa- ja reisilihaksia venytellen.

 Kuvaaja tuli loppusuoralla paikalle, joten muutama kuva balleriina-asennoista trikoissa tässä havainnollistamaan työskentelyasentoja.

 

 

 

Nyt on vatsalihakset venytetty ihan kipeiksi. Vähintään 5 senttiä lisäpituutta kropassa.

 

Kaaren muoto on suht kunnollinen ja kohta se peittyy pajujen hiirenkorviin. 

    

Vihreä Riemukaari on täällä ihan kohta!

 

Ja pihan toisella laidalla oleva talonrotisko on kohta historiaa. Nyt jo tyhjillään.

Kyllä, pajutaistelun voittajan on helppo hymyillä. 

 

Myös trikoissa.

 

Kaareen valmistamiseen liittyvät aikaisemmat postaukset:

Pylväiden punominen 2012:

 http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2012/06/belgialaisia-puita-hamalaisessa-pihassa.html

Kaaren punominen 2014:

 http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/05/jos-et-paase-riemukaaren-luo.html

Tukat nutturalle

Omituisten otusten kerho

Elävät pajutyöt ovat mainioita ja uskollisia kavereita vuodesta toiseen. Vanhin ystäväni on tuoreesta viljellystä pajusta punottu ja maahan istutettu pajupallo. Sen on myös blogin maskotti, koska siitä tein liki 3 vuotta sitten blogini ensimmäisen postauksen.

Blogin eka postatus on 1.6.2012 Pajupallon elämää, josta voit käydä kurkkaamassa, mitä ihanaa vihreää kasvua minulle on luvassa ihan lähiviikkoina. Tuuheaan vihreään pehmopallovaiheeseen toivon joka kevät kasvun pysähtyvän tai edes hetkeksi hidastuvan. Näky ja tuntu ovat huumaavia. Mutta kasvun kiire on aina miltei silminnähtävän vauhdikasta.

Nyt pajupallo on 4 kerrosta eli neljä vuotta isompi kuin tuossa ensimmäisessä postauksessa. Siihen on keritty kuvainnollisesti noin 10 vuotta elämästäni. Se on pitkä aika, joka on mennyt hujauksessa. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta myös paljon hyviä perusasioita on elämässä edelleen mallillaan. Molemmista olen kiitollinen!

Pajupallo on saanut kaverikseen muutaman belgialaisen ristikkopuun. Yksi näistä asustaa parin metrin päässä pajupallosta ja nämä kaksi erioloista hahmoa ovat muodostaneet toimivan tiimin. Yhteistyö ja vuorovaikutus sujuu rauhallisesti ja riidoitta. Kanssakäyminen on rakentavaa ja kasvu molemmilla tasaista. Talvella levätään porukalla, eikä kummallakaan ole mihinkään kiire, vaikka ihmiset ympärillä suhaavat sinne ja tänne.

Belgialainen ristikkopuu on saanut muutaman vuoden aikana latvoista pään, jolla se katselee korkeuksista tulevaisuuteen ja kertoo matalammalla asustavalle pallolle suuren maailman tuulista ja visioista. Ihmisille molemmat tuottavat hyvää mieltä ja tarpeellista luontoyhteyttä. 

Eilen punottiin tukat nutturalle molemmilta. Japanilaiset linnunsilmät seurasivat rituaalia silmä värähtämättä. Voi, miten mainio sateeton ilta eilen olikaan!

Vanhemman etuoikeudella pallo pääsi ensi punottavaksi. paksuimmat viimekesän kasvun piiskat olivan noin 3 cm halkaisijalta ja ainakin 4 metriä pitkiä. Punojan pitää siinä olla aika kovanäppinen ja varmaotteinen.

Jalkapallo antaa vähän perspektiiviä kerän koosta.

Kaveri komppasi oma pää vielä levällään, että nyt kesätukka on hyvin! Siitä vaan hiirenkorvia lykkäämään pään täydeltä!

Taustalla eriväristen pajujen pelto ja kasvimaan riemukaari komppasivat: hyvin on viime vuosi kerällä!

Sitten oli belgialaisen ristikkopuun vuoro saada pää ja ajatukset kuosiin. Höysteenä vartalossa ja päässä on ihmeköynnöstä. Selkeästi naisellisempi olento kuin tukeva pallo.

Hyvä on pajupäiden nyt kohti kesää ja uutta kasvua kurkottaa.

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Valmiina Vapun viettoon koko tiimi!