Mistä en räsymatoissa tingi
Töissä on ollut laadunhallinta teemana viime aikoina, valuu siis myös tänne harrastusten puolelle. Oman palkkatyön vastuualueet arvioitiin kansainvälisessä auditoinnissa edistyneille eli parhaalle mahdolliselle tasolle. Siitä iloitsen. Samoin siitä, että mattojen kutominen tuli taas kesällä vapaa-ajan agendalle. Ja kohta valmistuu oma uusi kutomoni pihapiiriin.
Tämä postaus on jatkoa elokuiselle loimen rakentamisen jutulle.
Mitkä asiat ovat minulle must-juttuja hyvässä räsymatossa?
- tiivis ja ryhdikäs lattialla
- suorat ja napakat reunat
- mielenkiintoinen pinta
- ekologisuus
- tarinat
Miten nämä saadaan aikaan?
Tiiviys
Kutoessa kireä ja ehdottoman tasainen loimi. Kutojan ei tarvitse kiristellä kulmia tai suupieliä, mutta loimen kireydestä en tingi.
Suorat reunat
Reunan napakka kiristys, mutta ei kavennus. Sopiva, mutta maltillinen syöttö. Pingottomen siirto usein. Kutominen kolmella sukkulalla. Räsymateriaalin pahsuuteen suhteytettu kuteen lenveys, joustavien ja joustamattomien materiaalien tasainen sekoittaminen koko mattoon.
Mielenkiintoinen pinta
Syntyy materiaalien ja värien hallitusta suunnitellusta käytöstä. Räsymatossa esim. punainen matto syntyy monien materiaalien ja värisävyjen yhdistelmästä, harvemmin yhdestä ja samasta materiaalista tai väristä.
Ekologisuus
Ekologisuus on räsymatossa minulle ehdoton juttu. Mattojen ekologisuus tulee tekstiilien kierrättämisestä matonkuteiksi. Tekstiilijätettä syntyy niin paljon ihan omasta ja lähipiiriin vanhojen tekstiilien kierrätyksestä. Liki 60-vuotiaana ja yli 30-vuotta naimisissa olleena, fakta vaan on niin, että avioliiton ekat lakanat ja kylpypyyhkeet ovat jo kuluneet ja kulahtaneet. Siitäkin huolimatta, että ennen tekstiilien laatu oli parempaa kuin nykyisin. Vaatteista puhumattakaan.
Tarinat
Räsymattojen kutominen kierrätetyistä materiaaleista on kuin valokuvakansion katselua. Hengästyttävä määrä erilaisia muistoja ja tarinoita vilistää silmissä samalla, kun väriraidat etenee. Muistoja omasta nuoruudesta, lapsuudenkodista, omista lapsista pieninä. Perheen retket, matkat, ilot ja surut. Mielettömiä tarinamattoja on jo taas syntynyt.
Seuraavassa reseptit kolmeen kesällä kutomaani ja jo viimeisteltyyn mattoon. Kangaspuissa olevat saavat odottaa vuoroaan.
Pyyhin sun huolet ja hiet - matto
Maton perusta on neljässä froteepyyhkeessä, joista kudottuna vuorotellen punainen, vihreä, oranssi ja sininen raita. Kokoajan yhtenä kuteeaa on frotee, yhtenä puuvillakangas ja yhtenä trikoo. Trikoita käytän lähes aina 1:2, en enempää, sillä joustavan materiaalin tasaisen syötön haaste on aina olemassa. Punaisissa raidoissa vuorottelee punakirjava ja oranssi frotee, sinivihreissä vaaleampi ja tummempi sinisen ja vihreän kirjava frotee. Puuvillakangas on vanhoista lakanoista revittyä kudetta. Trikoo on paitoja ja toppeja muihin sävyihin sopien. Matto taitaa päätyä pukuhuoneeseen pirteän värityksen ja hyvän imukykynsä vuoksi. Maton muistot ja tarinat ovat ihan tavallista hyvin rullaavaa arkea 70-90 luvuilta.
Rakastumisen aika -matto
Tämä pieni matto saa paikkansa keinutuolin alta. Maton pörröinen ja pääroolin ottava oranssi kude on 70-luvun sänkypeitosta mieheni lapsuuden kodista. Seurusteluaikana tutustuin tähän sängynpeittoon. Toinen kude on teollisesti Tampereen teknillisen yliopiston tekstiiliosastolla kudottua raidallista kangasta. Sen tarina liittyy omaan opettajuuteen ja teollisen kudonnan opetteluun käsinkutomisen rinnalle, omansalainen rakkaustarina sekin. Teknillisen yliopiston tekstiiliosastolla keskityttiin tekniikkaan, kuosien suunnittelu oli toisarvoista ja se huomasi. Hyvää kangasta matonkuteeksi kuitenkin. Kolmas kude on taas trikoota, erilaisia violetteja trikoita yöpaidoista ja t-paidoista. Trikoo on tässä matossa ainoa kude, joka muuttaa väriä maton edetessä. Vihreät raidat ovat paksua plyyssiä. Kahden kuteen mittaiset raidat kannattaa kutoa niin, että päättelyt tulevat keskelle mattoa, ei siis reunoihin (ks. kuva). Matto sopii hyvin takkahuoneen oranssiin sävytykseen anopilta perityn keinutuolin alle.
Farkkumania -matto
Farkkukangas on mainiota kudetta, kun sitä sekoittaa riittävän ohuena pehmeisiin ja hyvin uppoavia kuteisiin. Maton jujuna on 10 sentin väriraidat, jotka jakaantuvat epätasaisesti ohuempiin raitoihin eriväristä farkkukudetta epätasaisesti ja sattumanvaraisesti rytmittämällä. Raidat ovat vuorotellen kellertäviä tai vihertäviä. Väri tulee puuvillakangaskuteesta ja sen värien vaihtelusta. Sekä keltaisessa että vihreässä vuorottelee raidoittain yksivärinen ja kirjava puuvillakangas. Kolmas kude on koko ajan joustava frotee. Vihreissä kellertävä ja keltaisissa harmaa. Nämä joustavat kuteet ovat vanhoista joustolakanoista/ patjansuojuksista. Maton paikka on vielä päättämättä, katsotaan päätyykö johonkin toiseen osoitteeseen.
Näistä matoista huomaa, että frotee on yksi lempimateriaaleistani. Kaikissa on sitä jossain muodossa. Frotee nukkaa kutoessa, mutta loput irtonukat lähtevät ensimmäisissä kunnon tamppauksissa pois. Jäljelle jää ihana pehmeys. Näistä matoista huomasin taas kerran se, että kutomistauon jälkeen käsiala ja taito tasaantui kutomisen edetessä. Värikkäimmän eli ekan maton aloituspää ei ihan täytä omia laatuvaatimuksiani. Matto on toisesta päästä vähän kapeampi. Pukuhuoneeseen se kuitenkin kelpaa hyvin, koska on napakka ja hyvin lattialla istuva. Voiko noin sanoa matosta? Hyvin istuva. Seisova? Lojuva? Makaava?
Nämä periaatteet ovat siis minulle räsymatoissa tärkeitä. Hyvän laadun ja materiaalien sekoittamisen lisäksi kuteet kierrättäen, värikkyys sekä tarinat, tarinat, tarinat. Toiselle kutojalle voi olla ihan eri asiat niitä must -juttuja!
Huomasitko kuvassa sukkulan, jossa kirjoitettua tekstiä ja nimiä? Se on lahja 80-luvulla yhdeltä opiskelijaluokaltani <3. Mitähän heille kaikille ihanille tytöille kuuluukaan?
