Salaisuus -laukku

Vielä yksi korimekko

Salaisuus -laukku on tällä erää viimeinen korilaukku. 

 

Kori on näkövammaisten taidonnäyte Sampolan työkeskuksesta, 

taitavasti pohja levyyn punottu rottinkikori.

Salaisuus -laukku saa nimensä päällisen sokkelosta.

Laukku ei kiinnity vetoketjulla, tarranauhalla tai millään muullakaan kiinnittimellä.

Laukun pääosa on tavallaan punottu ristikkäin menevistä kangaspaloista. 

 

Päällinen on kaksinkertainen, pinnassa säteittäisiä tikkauksia.

Oranssi kangas on samaa kuin yksi vanha hameeni. 

Toimii siis hameen parina mainiosti.

Kassin pohjalla on pahvi, niin se pitää hyvin muotonsa ilman koria käytettäessä.

Nämä korikassit ovat siitä mukavia, että ostoksille ja asioille voi mennä korimekko korissa. 

 

Ja jos ostokset eivät mahdu korissa olevaan kassiin, 

voi parin erottaa ja pakata kimpsut ja kampsut sekä korimekkoon että koriin.

 

Täti Moonika ei jää pulaan!

Edellisissä kolmessa postauksessa on lisää korimekkoja, 

mm. tämä kaverikuvassa oleva runotyttöreppu ja sen korikamu.

 Nyt riittää korimekot, aika siirtyä täällä blogissa muihin aiheisiin ja tekniikoihin, 

mm. neuleisiin ja virkkuisiin!

 Värikästä syksyä!

Sademekko

Pyöräilykorin kernimekko

Korilaukkujen kesämekko -sarja jatkuu, hitaasti, mutta kuitenkin. 

Tämä kori on mitä mainioin pyöräilyyn ja pikkuostoksiin. 

Pärekori on Kaarnalaiva Käsityöverstaan valmistama.

 

Mainio sen vuoksi, että se mahtuu hyvin polkupyöräni etukoriin. 

Siitä kauppaan mukaan ja ostokset koppaan.

 

Välillä on joutunut turvautumaan muovikassiin, jotta korin sisältö ei kesäsateessa ole kastunut. 

Ei mitenkään esteettistä, joten sademekolle oli selkeä tilaus.

Sademekko on ommeltu pehmeästä kernistä, pöytäliinan ylimääräinen pituus naps. 

Sen malli on napattu retkeilijöiden, veneilijöiden ja motoristien käyttämästä säilytyskassista. 

Putkilo, jonka yläpäässä vähän ylimääräistä mittaa, jota kiertämällä pussin suu on tiivis.

Sademekon pohja on suorakaide eli korin pohjan muotoinen. 

Pohjaa tukevoittamaan leikkasin pahvista pohjan kokoisen palan. Muoto säilyy tavaroiden kanssa.

Kassi sulkeutuu tarranauhalla ja suuaukon päissä on vanhasta repusta kierrätetty muovilukko.

Tavarat sisään, pari kiepsautusta ja lukko kiinni. 

Kiinnityksen voi laittaa myös kopan kahvan ympärille.

Myös tämä kassi eli Sademekko toimii erillisenä varakassina ihan ilman koppaakin. 

Menee pieneen tilaan tai olalla. Kätevää. Lisäksi on ihan näppärän näköinen ilman koria.

 

Ja lopuksi kymppikevennys eli kuva viime sunnuntain eli 6.9. Strömsö ohjelman suorasta TV- lähetyksestä. Siellä tämä linssilude oli lempimekossa neljän kuvan kollaasina. Siis vain valokuvan kautta mukana, ei ruotsia puhumassa. Tuo pitkä kierrätykseen painottunut suora lähetys tulee uusintana ja tekstien kanssa huomenna eli 14.9. Klo 14.55. Katselijoiden lempivaate- ja kirppislöytökuvia löytyy myös Strömsön verkkosivuilta.

Seuraava korimekko onkin sitten Reppumekko. Ehkä jo huomenna.

Kesämekkoja

Ei ihan tavallisia mekkoja!

Jostain kumman syystä menneenä kesänä en ommellut yhtään ainoata mekkoa itselleni. Lieneekö säällä ollut vaikutusta. Ja elokuussa pääsi oikeastaan vasta käyttämään kesäisimpiä mekkoja. Muutaman mekon silti tein. Tavallaan. Tai ainakin sinne päin. Huomasin nimittäin keskellä kesää, että monta korikäsilaukkuani oli ihan alastomana. Nakuja koreja oli viisi.

Korit ovat minulle ehdottomia käsilaukkuja. Sen verran täti Moonikan vikaa. Eivät korit aina niitä kaikkein käytännöllisimpiä ole, mutta mieluisimpia kuitenkin. Ja kyllä niillä saa myös jutunjuurta sekä tuttujen että tuntemattomien kanssa aikaiseksi kassoilla, toreilla ja turuilla. Ne jää jotenkin helpommin tielle ja jalkoihin kuin tavalliset olkalaukut. Voisi siis sanoa, että ovat vuorovaikutuslaukkuja, keskustelun käynnistäjiä, verkostojen rakentajia jne.

Nakuiluun piti siis tarttua. Suunnitella ja toteuttaa kunkin persoonaan sopiva mekko. Mekkojen genret ovat aika erilaiset, syntyivät käyttötarkoituksista.

Neljä viidestä mekosta valmistui kesällä, viides on vielä vaiheessa. Muotoilultaan vaikein, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee.

Tänään esittelen Vihreän käsilaukun mekon. Vihreä kori on Kaarnalaiva Käsityöverstaan valmistama, paikallinen korinpunoja, jolta olen ostanut ainakin tusinan koreja sekä itselle että lahjoiksi. Vihreäksi se tuli värikäsittelyn kautta, siitä olen kirjoittanut aikoinaan blogiiinkin eli kurkkaa täältä.

Vihreän korin mekko on olkaimellinen Marimekolle Sanna Annukan vuonna 2011 suunnittelemstaa Raanu -painokankaasta, vuori on vihreää lakanakangasta.

Päällä on vetoketju. Pääliosan kaava on tehty korin muodon mukaan ja keskelle vetoketju.

Pohjassa mekon muoto on saatu kulmat ompelemalla mekon ja vuorin väliin.

Olkaimet ovat hyvät lisäkahvat korin kantamisessa.

Väliin tosin kori laskee olkaimet leikitellen ja keimaillen alas.

Perus pärekori, mutta muotonsa ja kokonsa ansiosta mitä mainioin käsilaukku.

Ei siis mikään marjakori ja toimii vaikka piikkareiden kanssa, kunhan vaan värit ovat kohdillaan.

Ja mekko toimii tarvittaessa myös ihan yksistään. Vaikka apukassina tai muuten vaan väripilkkuna pukeutumisessa.

Vihreä vuorikangas korostaa mekon kaunista hymyä. Tai jopa ääneen nauramista!

Vihreän korin isosisko on yksisankainen vähän tukevampi ja isompi. Sen mekko tulee estraadille seuraavaksi.

Olisko tilaa osaamisen viennille?

 

Pajuaddikti punontoja bongaamassa

Edellisellä postauksella sain lopulta auki kerän, jolta alkoi keriytyä esiin keväinen Madeiran matka.

Nyt sukelletaan pajun maailmaan. Madeiralla ja myös kotona.

Pajunpunonta on yksi Madeiran perinteisistä kädentaidoista. Sitä tehdään erityisesti Camachan alueella. Valitettavasti en sinne tällä ekalla Madeiran matkalla ehtinyt. Jäi ensi kertaan.

Punontaosaaminen on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä myös Madeiralla. Ellei sitten tule uutta innostusta perinteiden ylläpitoon.

Punottuja pajukoreja bongasin Funchalin Kauppahallista. Sekä vihannes-, hedelmä- ja juureskoreina että myyntituotteina.

Käsilaukkukori saranakannella lähti matkaan. Mainio lisä minun punottujen käsilaukkujen kokoelmaan. Kaikki liitokset on punottuja, mitään muuta materiaalia tai vippaskonsteja käsilaukusta ei löydy. Aitoa punontaa siis.

Ehkä ompelen sisäkassin puuvillakankaasta siihen kesäksi, niin pysyy vaikka sukkapuikot tai virkkuukoukku myös matkassa.

Käsilaukun kanssa piti ottaa tilannekuvia sekä Funchalin kaupungilla että Monten kylässä. Monte sijaitsee rinteellä Funchalin yläpuolella. Sinne pääsee esim. gondolihissillä. Ja takaisin myös.

Tosin alaspäin Montesta pääsee myös korikyydillä. Kyllä, pajusta punotussa korissa istuen ja kaksi kuljettajaa koria ohjaten. Ne ovat punottuja koriautoja, niitä kutsutaan nimellä Barreleiros.

Varmasti hurjaa menoa. Ja niin ainutlaatuista, että Unescokin on sen huomioinut. Tauolla kuljettajat heittelivät hyrriään. Koriautojen kuljettajien kengänpohjat olivat autonrengaskumia. Koriautojen kuljettajatkin ovat kuulemma vähenemässä, mutta kyllä joukossa oli myös nuorempia miehiä.

Joku teki väliin Barreleirosten puuosien huoltoa.

Kovivaunut olivat kauniisti rivissä katoksissa.

Barreleiroksia oli uudempia ja myös jo hyvin ajan patinoimia. Punovan turistin silmä lepäsi punotussa pinnassa.

Josko noita perinteisiä koreja punomaan Madeiralle eläkepäivinä? Onhan osaamisen vienti päivän sana suomalaisessa koulutuksessa.

Punontaa oli myös Funchalin keskuspuiston puissa. Elävää punontaa.

Samoin Monten kasvitieteellisessä puutarhassa oli erilaisia puurakennelmia. Ei nyt varsinaisesti punottuja, mutta samanhenkisiä.

Matkalla tuumailin, kuinka hyvin Madeiran rinteiden terassiviljelmat sopisivat pajun viljelyyn. Saattaisi tulla kahdet piiskat vuodessa, kun perunoistakin tulee kaksi satoa. Pajuviljelmien paikkaakin tuli jo vähän katsastettua. Sitten palasin virkistyneenä omien pajujen pariin.

Toisaalta taitaa riittää oma pajupelto ja tienreunojen piiskat, kun niistäkään ei vuoden satoa ehdi mitenkään työnohessa hyödyntämään. Nyt juuri on paras aika seurata elävien pajutöiden vihertämistä ja kasvua. Ja punoakin voi vielä kaikenlaisia tarvejuttuja kukille, könnöksille ja ihan vaan omaksi iloksi.

Viiko sitten perustin aitaelementtitehtaan. Elementtejä on nyt puolentusinaa. Seuraavaksi on edessä niiden istutus ja testaus, mikä kolmesta pajulaadusta lähtee varmimmin kasvamaan. Testilabra siis kesäksi tulollaan.

Välissä voi punoa kaikenlaista, niin jää juonet vähemmälle.

Punoen kohti toukokuun viimeistä viikkoa ja kesäkuun odotusta!