Vappupiknikille pässinpökkimin asustein

Kämmekkäät virkattua kudekuviollista

Vappuaatto ja pihaterassin näkymä on puhtaan valkoinen. Kyllä nyt kysytään suomalaista sisua tämän kevätsään kanssa. Kevät etenee hitaasti, ihan liian hitaasti. Tosin kevätkukat yrittävät sinnitellä kalenteria seuraten kohti kasvua.

Kelien plussapuoli on siinä, että villaiset neuleet ovat tarpeen ja niitä voi tehdä tarpeeseen lisää. Käsinkehrättyjen lankojen kanssa toinen etappi on nämä kämmekkäät. Eilen postasin kaulurista, joka tuli ekasta itsekehrätystä vyyhdestä.

Tuumasin kämmekkäitä pitkään, kun lanka tuntui neulomiseen ja virkkaamiseen turhan paksulta. Mietin miten kuljettaisiin lankaa uhuemmin. Tuumaaminen tuotti idean. Ohuemmasta langasta virkattu pohja, johon kudekuviollisen tapaan kulkemaan epätasainen käsinkehrätty lanka. Ei kuitenkaan suorana oikealle ja nurjalle, vaan pääosin oikealle: lankajuoksu, sitten silmukan sisään virkaten.

Otetaanpa vähän tarkemmin. Pohja on virkattu Hjärte Garnin Highlandwool lankaa. Koukku on numero 3. Sopiva määrä ketjusilmukoita, kuitenkin niin, että määrä on jaollinen neljällä. Näissä kämmekkäissä ketjusilmukoita aloitusrenkaassa on 48.

Ensimmäinen kerros on puolipylväitä. Sen jälkeen pohjan rakenne on pientä verkkoa: 1 puolipylväs, 1 keljusilmukka. Puolipylväät joka toiseen silmukkaan niin syntyy ruudukko. Käsinkehrätty lanka otetaan mukaan heti ensimmäisellä verkkokerroksella. Vuorotellen yhden puolipylvään edestä ja sitten seuraavan puolipylvään sisään. Näitä toistaen ja seuraavalla kierroksella päinvastaisille kohdille. Lankajuoksut asettuvat siis lomittain. Toki ne voisi tehdä myös samoihinkin kohtiin, silloin pinnasta tulisi pystyratainen. Saatankin käyttää tätä ajatusta viimeiseen käsinkehrättyyn kerääni.

Varresta virkataan halutun mittainen. Tai huomioiden langan riittävyys. Kun en ollut varma, mihin lankakerä riittää, tein molempia kämmekkäitä rinnakkain. Lisämausteena siinä sai väliin venytellä pinnaa, kun kerien sisältä ja ulkoa tulevat päät sekoittuu kivasti yhteen. No oikeesti tuo sää kyllä hermostuttaa enemmän kuin sotkeutuvat lankakerät.

Peukaloa varten aukko jättämällä sopivaan kohtaan sopiva silmukkamäärä väliin ja siihen kohtaan vastaava määrä ketjusilmukoita. Kuviolanka kulkee ketjusilmukoiden kohdalla pitkänä lenkkinä, mutta sen saa sidottua kiinni rakenteeseen seuraavalla kierroksella. 

Kämmenosan kerroksia sopiva määrä. Minulla mitta oli se, että sormivälit peittyy, kun kämmekäs on kädessä. Sitten käsinkerrätty kuviolanka pois ja reunaan vielä yksi tiivis kerros puolipylväillä pohjalangalla.

Peukaloaukon kohdalle sopiva määrä samanlaisia kerroksia haluttu määrä. Myös peukalon reunan loppuun kerros puolipylväitä pohjalangalla. Vielä vinkiksi se, että kannattaa huolehtia siitä, että ei kiristä liikaa kuviokudetta. Eli aina välillä on hyvä venytellä tuotetta vaakasuuntaan. Jos kuvionastoista haluaa tiiviimmän pinnan, kannattaa pohjaruudukko pienentää ja tehdä kiinteillä silmukoilla.

Vielä kuva nurjasta puolesta, eli kuviolanka ei siellä juurikaan näy.

Muuten meni hyvin, mutta käsinkehrätyä lankaa jäi muutaman metrin pätkä. Mitä ihmettä sillä voisi tehdä? Mutta nämä kämmekkäät ovat ihanat. Lämpimät ja keväisen vihreät, joukossa huhtikuun takatalvilunta. Niin ja tekniikan nimen - virkattu kudekuviollinen - keksin ihan itse, kankaankudonnan sidoksista soveltaen.

Vappuaattoaamun ensimmäinen Vappupiknik oli virkistävä!

Nyt vappun viettoon! 

Hauskaa lumiukkovappua kaikille!

Käsinkehrätystä kauluri kevätsäihin

Neljä dominoruutua kaulalle

Lentävän Lapasen kehruukurssin langat päätin tuotteistaa samantien tai ainakin samassa kuussa. Kevään kelit ovat motivoineet villalankojen pariin. Talvivaatteissa mennään edelleen, sillä lämmintä alle ja ylle on tarvinnut koko huhtikuun. Mitenköhän toukokuussa?

Oranssi lanka tarttui ensin käsiin. Arvioin, että siitä saisi tyköistuvan kaulurin. Isot puikot ja löysää neuletta, että langan monimuotoinen rakenne ja vaihteleva vahvuus pääsevät oikeuksiinsa. Ja värien runsas kirjo. Eikö ollutkin kauniisti sanottu epätasaisesta ja väliin yli- tai alikierteisestä langasta!

Dominoneule oli mielessäni, kun teen siitä myös puseroa nyt samaan aikaan. Puseroa varten kokeilin sileäneuleista dominoruutua, mutta siitä tuli toiseen reunaan levenevä. Ei siis tasamittainen neliö. Kauluriin toispuolisuus sopii hyvin - kapeampi kaulalta, leveämpi alhaalta.

Minulla oli dominoruudussa aloittaessa 23 silmukkaa, siis 11 silmukkaa / neliön sivu ja 1 keskisilmukka. Ruudun kavensin neulomalla aina oikella puolella kolme keskimmäistä silmukkaan takareunoista yhteen. Neuloin peräjälkeen neljä sileäneuleista dominoruutua. Poimin siis edellisen ruudun lopetuskulman vasemmanpuolisesta sivusta 12 s ja sen jälkeen loin 11 silmukkaa uuden ruudun toista kylkeä varten. 

Lanka riitti hyvin. Riitti myös kaulurin sauman silmukointiin ja muutamaan kiintein silmukoin virkattuun reunakerrokseen. Virkattu reuna tuli siis kaulalle, samalla virkatun reunan avulla vähän supistin kaula-aukkoa ja korostin kaulurin kaulalle asettuvaa muotoa. Virkkasin reunaa kunnes lankaa oli 5 senttiä päättelyyn.

Dominoneuleen ohjeita löytyy esim. Piitu Nykoppin kirjasta "Kerroksia". Varmasti myös googlaamalla. Käytin numero 8 puikkoja ja numero 5 koukkua.  Valmis kauluri painaa 60 grammaa.

Kaulurin alareunalle en ole tehnyt mitään. Se laskeutuu kauniisti, eikä kierrä liikaa nurjalle, vaikka onkin sileää neuletta. 

Kaulurin ilmettä voi vaihdella sen mukaan, miten keskenään eriväriset ruudun asettuvat kaulalle. Tämä näkyy hyvin seuraavista kuvista, joissa 4 eri vaihtoehtoa.

Kauluri on ollut pääsiäisestä asti ahkerassa käytössä sisällä ja ulkona. Kelit ovat olleet siltä osin kohdillaan. Ei ole tullut kuuma paksussa villakaulurissa. Silti toiveet lämpimästä Vappu säästä elää!

Virkaten ja neuloen kasvivärjätyistä langoista

Mekko oman pään fiilisten mukaan

Yhdeksän kuukautta on hyvä aika muuhunkin kuin lapsen tekoon. Töissä se on opiskelijoiden aktiivisen lukuvuoden mitta ilman kesäopintoja. Kesäkuun alusta helmikuun loppuun yhdeksän kuukautta oli aika tämän mekon virkkaamiseen, neulomiseen ja viimeistelyyn.

Piti alunperin vaan testata virkkausmallia ja epätasaisesti värjäytyneitä lankoja. Pinta olikin niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Ainakin yhdeksän kertaa matkan varrella oli tilanne, etten tiennyt mikä lopputuloksesta tulee, pusero, nuttu vaiko mekko.

Passiivista luomistaukoa yhdeksässä kuukaudessa oli varmasti paljon enemmän kuin aktiivista neulomista tai virkkaamista. Ja kun yksi suunta tyssäsi, niin aloitin toisesta suunnasta. Onneksi mekossa on monta suuntaa, joista hommaa voi edistää.

Syksyllä netissä surffatessa tuli vastaan El Naturalistan saappaat, joihin oli selvästi "matkittu" helman virkkauksen kuviota ja värejä. Saappaat innostivat taas eteenpäin. Ja toki ne piti myös hankkia itselle. Verkkokaupasta, koska värikkäitä saappaita ei Suomen kenkäkaupoista helposti löydä tai saa edes toivomalla. Kaikki muut haluavat ja ostavat myyjien mukaan vain mustia ja ruskeita.

Kun alussa ei tiedä, mitä lopulta on tekemässä, käy yleensä myös niin, että langat loppuvat jossain vaiheessa. Koska olen asettanut itselleni aika tiukat lankaostokiellot, ainakin tauot, niin omista varastoista piti yhdistää mahdollisimman hyvin yhteensopivia lankoja.

Onneksi aloitin virkkauksen ohuimmilla langoilla, niin samaan vahvuuteen neuloen pääsin hyvin vähän paksummilla langoilla. Lähes kaikki mekon langat ovat omia värjäyksiä, joko kasveilla tai kilpikirvoilla. Violetit langat ovat siis kokenillilla värjättyjä, sekä virkatussa helmassa, että neulotussa yläosassa. Vihreät langat ovat pietaryrtillä värjättyjä.

Nyt on kuukausi vierähtänyt valmiin mekon kanssa. Käyttökokemukset ovat hyviä, on kuin itselle tehty. Vaihe vaiheelta suunnitellusta kaaoksesta tuli kuin tulikin mekko. Ja mieluinen sellainen. Onneksi vielä on hyviä ja raikkaita kelejä neulemekko päällä touhuiluun, töissä ja vapaalla.

Puutarhahommiin ei vielä pääse, mutta pajupallo on hyvä kuvauskumppani. Sillä on hyvät muodot, pinnat ja ilmeet. Mekotar menee hyvin siinä kyljessä. Kuukauden päästä viimeistään pääsen punomaan pajupallon viimekesän piiskat pallon uudeksi kerrokseksi. Joka vuotinen kohokohta, josta yleensä kevätkesä varsinaisesti alkaa!

Kunhan ehdin, teen erikseen toisen postauksen, jossa kerron tarkemmin virkatusta helmasta, neulotusta yläosasta sekä virkatusta kauluksesta ja hihansuista. Myös etenemissuunnista ja materiaaleista. Tämä oli nyt tällainen tyytyväisyydenfiilistelypostaus.

Äitienpäiväkukkia

Kukkasukkia äidille

Tänä vuonna oli ensimmäinen äitienpäiväni mummona. Ihana uusi rooli, niin uusi, etten blogin profiiliinkaan ole vielä ehtinyt päivittämään. Myös vauvanvaatepostaukset olen pitänyt vielä minimissään. Kaikki ajallaan. 

Omasta äidistäni tuli isomummi. Ja tyttärestäni äiti. Sukupolvien lisääntyminen on ihmeellinen asia. Siinä kääntyy monen ihmisen elämässä uusi lehti. Mitä kaikkea tuokaan tullessaan. Ihanaa ja jännittävää!

Äitienpäivänä muistin omaa äitiäni kukkasukilla <3

Sukkien idea on aiemmista sukistani, joilla otin osaa vuonna 2014 luontosukkakilpailuun. Äitienpäiväsukkien varressa on samanlaiset kukalliset isoäidinneliöt kuin luontosukissa. 

Samoin varren palmikko. Muuten sukat ovat erilaiset. Jalkapöydällä jatkuu varren palmikko ja muuten nämä ovat ns. perussukat.

Kukallisiin isoädinneliöihin olen tehnyt virkkasohjeen kuvin ja sanoin. Se löytyy tammikuun 2015 postauksesta Tusina terälehtiä kukassa. Kukat ovat kiinteä osa isoäidinneliötä eli ensin on virkattu kukka ja siihen ympärille isöäidinneliö. Isoäidinneliöt on virkattu Pirkanmaan kotityön Roosanauha sukkalangasta. Sininen on jotain muuta samanvahvuista sukkalankaa. 

Neliöt on kiinnitetty yhteen kiinteillä silmukoilla. Varren suussa on kerros kiinteitä silmukoita ja toinen kerros rapuvirkkausta.

Sukkien neulotut osat ovat ovat Gjestal Maija -lankaa, neulottu 3,5 numeron kubicseilla eli neliskanttisilla sukkapuikoilla. Kantapää on vahvistettu ja kärjessä on nauhakavennukset.

Omalle Äidille kotisukiksi Suomen raikkaisiin kesäiltoihin. Kuvissa tosin ovat omissa jaloissani.

Hyvää äitienpäivänä iltaa ja kesää kaikille äideille, mummoille ja isomummoille! Ja myös kaikille muille lukijoilleni!