Pusero virkaten ja neuloen

Oranssia energiaa kevättalveen

Tämä pusero lähti kirjaimellisesti lapasesta. 

Ostin ensimmäiset vyyhdet Malabrigo sock lankaa Neulekahvila Lentävästä lapasesta viime elokuussa. Lapanen oli silloin vielä vanhassa osoitteessa ja siellä oli Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkarit. 

Ostin yhden vyyhden raikasta oranssia, väri Terracotta ja toisen vyyhden mielenkiintoisen oranssi-ruskean kirjavaa Martea. Ei ollut oikein ajatusta, mitä niistä tekisin, oli vaan pakko saada. Jotain kämmekkäitä taisin ajatella ääneen niistä tekeväni.

Ei tullut kämmekkäitä, vaan inspiroiduin isoista virkatuista ruuduista selatessani Virpi Siiran omakoppa 365 kirjaa. Valitsin sieltä ruudun, mutta en mallia puseroon.

Vähän tuotekehitin valitsemaani ruutua, mm. kierroksella, jossa ympyrästä muutetaan neliöksi, tein kulmat pitkillä pylväillä pylväiden sijasta, ihan vaan muodon vuoksi. Lisäksi terälehtikerrokset virkkasin niin, että otin koukulle edellisen kerroksen silmukasta vain takareunan. Sain pintaan ryhdittävät viivat. Ja lopuksi vielä kasvatin ruutua muutamalla kierroksella, että sain ohuesta langasta riittävän ison ruudun.

Riittävän iso ruutu oli sellainen, että neljä ruutua, kaksi edessä kaksi takana, riitti väljästi lantion ympäri ja oli olalta helmaan riittävä pituus. Jo alusta asti toki tiesin, että langat ei riitä, kun piti tehdä kämmekkäät eikä puseroa. Yhdestä 100 gramman vyydestä tuli noin 2,5 ruutua. Virkkasin koukulla numero 3.

Haeskelin lisää. Lentävästä Lapasesta sain oranssia toisen vyyhden. Martea olikin sitten vaikeampi löytää, kun väri oli vähän joka paikasta loppu. Onneksi löytyi verkosta ja tuli Manchesterista lentopostissa pari vyyhteä viikossa postilaatikkoon. Toki siinä joutui samalla tilaamaan vähän muitakin lankoja, että sai lähetyskulut minimiin eli pois. Mutta onneksi lankoja ei voi olla varastossa koskaan liikaa.

Manchesterin Martet olivat aika lailla tummempia kuin ensimmäinen vyyhti. Selkäpuolelle tummat ruudut ja etupuolelle pääsivät vaaleammat Marte-ruudut.

Ulkoillessa törmäsin lenkkipolulla marjaisiin tyrnipensaisiin.

Seuraavana päivänä oli pakko tulla ruutujen kanssa samaan paikkaan kuvailemaan. Värit mätsäsivat niin hyvin yhteen.

Lenkkikaveri pyöri kauempana ja otti kuvia touhuistani.

Puseron lopullista mallia ja hihoja mietin pitkään. Meinasin jo virkata ne, mutta en oikein tykkää virkatuista hihoista. Helposti tulee tönköt tai löllöt, tiiviit tai reikäiset. Siispä päätin neuloa hihat. 

Poimin silmukat kädentieltä ja etenin kaventaen kohti ranteita. Neuloin 2,5 numeron lyhyellä pyöröpuikolla ja lopuksi sukkapuikoilla. Hyvä päätös, sain ohuet tiiviit ja napakat hihat. Neuloessa huomasin, että Manchesterin Marte vyyhditkin olivat keskenään erivärisiä, toisen hihan alku meni uusiksi, kun oli niin eri genreä. Yhdestä vyyhdestä riitti onneksi hyvin kahteen hihaan. Toisaalta, jos lantaa ei olisi ollut enempää, olisin erivärisyydenkin kanssa voinut elää. Se näissä kirjavissa langoissa on hyvä juttu, ei tarvitse tuijotella värjäyseriä. 

Hihansuihin tein pienet muutaman kerroksen virkkuut oranssilla ruutujen kerroksista lainaten.

Pääntielle tein neulotut kolmiot, niin sain venemäisen kaula-aukon laskeutumaan kauniimmin.

Lopuksi rapuvirkkausta helmaan, hihansuihin, kaulakolmioiden reunaan ja pääntien ruutujen reunaan.

Miksiköhän mun pitää tunkea rapuvirkkausta melkein joka työn joka reunaan. No siksi, kun se on niin kaunista ja tekee ryhdikkyyttä, kunhan lanka ja koukku ovat sopivaa kokoa.

Lempivaate valmiina käyttöön. Juu, tykkään kovasti. Ihana lanka. Energiset värit. Hyvät inspiraation lähteet. Oma malli. Mukava päällä. Antaa vauhtia kevääseen. Malabrigo sock lanka jää käyttölistalle!