Selätin mustan

Mustasta on moneksi, ainakin räsymatossa!

Sain mattotilauksen. Tee musta, harmaatakin voi olla, mutta ei mitään värikästä. Selvä.

Otin varmanpäälle ja käytin kahdesta purkuprojektista kierrätettyjä kuteita. Kyllä, myös puran vanhoja tarpeettomia / käyttöön sopimattomia mattoja. Kerran kudotut kuteet kiertoon. Kahdesta purkuprojektista olen kirjoittanut blogiinkin. Voit lukea niistä 2014 täältä ja 2016 täältä.

Matossa on 20 cm raidat, joissa toistuu kokoajan kaksi mustaa kangaskudetta (2016 purkukude) ja yksi harmaankirjava trikookude (2014 purkukude).

20 sentin välein matossa on väriraita, kahden kuteen raita harmaasta froteesta.

Tosi piristävää ja inspiroivaa. Tilaajat olivat tyytyväisiä malliin, mutta tälle kutojalle sen kutominen oli puuduttavaa.

 
Puudutusta aiheutti musta, musta, harmaa. Värittömyys. Mutta vielä enemmän raitojen toistuminen samana.

Kaksimetristen maton puolivälissä sain pakottaa itseäni kangaspuiden ääreen ja kutomaan sitä samaa, raidasta toiseen.

Sitkeys voitti ja matto valmistui.

Tilaus oli yksi matto, mutta musta jäi mietityttämään. Ensimmäisen maton valmistuttua haarukoin kudelaatikoista kaikki mustat ja harmaat kuteet yhteen. Niitä oli farkuista ja muista housuista, t-paidoista ja yökkäreista sekä joustofroteelakanoista. Mukava ainakin kolmen kilon määrä. Aikaisemmin olen käyttänyt niitä vain tehosteväreinä.

 Aloitin mustalla ja harmaalla maalaamisen. Ihan samoin kuin värikkäissä räsymatoissa.

 Kavensin raitaa 15 senttiin. Pidin huolta, että joka raidassa oli 2 kangaskudetta ja yksi trikookude.

Toisena kangaskuteena oli koko maton pituuden ajan musta kesällä matosta purettu kangaskude.

Sävytin raitoja vaihtelevasti mustemmiksi ja harmaammiksi.

Koitin pitää tasapainoa erisävyisten raitojen kanssa, mutta kuitenkin niin, että raidoissa ei ollut mitään tiettyä toistuvaa rytmiä.

Raitojen välissä oli myös tässä matossa kahden kuteen raidat harmaan kirjavasta verhoilukankaasta.
 

Reunojen suoruus ennen kaikkea.

 Kudoin matosta niin pitkän kuin kuteista riitti, pituus reilut 2 metriä.

Voi, että oli sujuvampaa ja mielenkiintoisempaa tämän toisen kutominen. 

Kokoajan sai suunnitella ja sommitella ja tehdä kudeyhdistelmävalintoja.

Mustasta on moneksi. Sävyjä on niin siniseen kuin ruskeaan, harmaaseen ja vihertävään. Ihan niin kuin oikeissa väreissäkin. Melkein ihastuin mustaan.

Sain synkkiin mustiin ja harmaisiin otetta, hallitsin niitä, eivätkä ne minua. Silti musta on edelleen minulle hankala, ei toivotti väri. Pimeyttä, surua, synkkyyttä, epävarmuutta, lujuutta. Monelle muulle sen merkitsee ihan eri asioita. Tai sitten suhde siihen on neutraali, sujuva, rohkea, jämäkkä.

Olemme erilaisi ja se on rikkaus. Molemmista matoista tuli laadullisesti onnistuneet. Onnistuneen räsymaton laatukriteereistä, itselleni tärkeistä asioista kirjoitin aikaisemmin syksyllä värikkäiden mattojen yhteydessä.

Selätin mustan, löysin siitä sävyjä ja mielenkiintoa erilaisten materiaalien kautta. Ennen kaikkea iloitsen, että taas tuli kierrätettyä yli 5 kiloa tekstiilejä.

Mustat matot matkasivat jo omaa kotiinsa. Mustat matot sopivat täydellisesti tyylikkääseen uuteen kotiinsa. Itse tehdyt lahjat antavat niin paljon, räsymattoja kutoessa ehtikin kelata räsyjen tarinoita ja mattojen saajien elämää.

Seuraavaksi kudon jotain keltaista, vihreää, turkoosia tai violettia. Tai niitä kaikkia sulassa sovussa.