sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Marin korin uusi elämä!


 Punottu pajukori vanhan korin runkoon

Viikko sitten bloggasin vanhasta punotusta korista, jonka runkona on rautakehikko. Värittelin ja tiivistin koria punomalla harventuneeseen pintaan punaista kanukkaa. Postaus 21.4.2013: Värittämistä kanukalla. Tuon juttuni luki Somasti blogin Mari ja toimitti minulle sen jälkeen vanhan korinsa, jonka oli aikonut juuri heittää pois. Toinen kahva ja yläreuna rikki, kaupasta hankittu kukkakori. Jossain ulkomailla tehty halvalla. Vähän reppanan näköinen harmaa yksilö ;(


Loimet metallia ja siten ehkä edelleen uusiokäytettävissä. Eikun pois vanhat korin laidat. Pohjan punonnan jätin, koska se oli ehjä ja sen purkaminen olisi levittänyt koko metallirungon ryhdittömäksi, koska metalliloimet eivät ole mitenkään kiinni toisistaan korin sivuissa tai yläreunassa.



Sitten vaan punomaan. Ensin kolmella pajulla "kahden edestä-yhden takaa" -kimmi. Tukeva alareuna varmistettu tällä tavoin kimmin avulla.



Sitten laidan punomista "ranskalaisella laitapunoksella", yksinkertaisella sellaisella. Siinä joka loimen takaa tulevat kudepajut kulkevat viuhkana ympäri korin. Kudepajuja tarvitaan siis kerralla yhtä monta kuin on korissa loimilankoja (tässä siis noita metalleja).




Sitten taas vuorossa kimmi, ihan vastaava kuin alareunassa eli "kahden edestä-yhden takaa". Mutta nyt etenin kahdella kolmen pajun ryhmällä. Toinen kimmin aloitus korin toiselta puolelta ja toinen toiselta, näin pajujen tyvet ja latvat asettuvat tasaisesti korin ympärykselle. Yhteensä kimmiä siis kuuden pajun verran. Kimmin tehtävä taas tasoittaa ja auttaa pinnan kiristämisessä.




Sitten toinen setti ranskalaista laitapunosta. Ei yhteen koriin kannata liian monenlaista pintaa sekoittaa.





Tämän jälkeen reuna olikin jo lähes metalliloimien yläreunan tasolla. Mutta ei ihan, eikä ihan tasaisesti joka kohdasta. Siispä täydensin laitaa punomalla kahdella pajulla ns. "saksipunontaa". Sillä saa napakkaa reunaa ja kuteet pysyvät hyvin paikallaan, kun toinen aina lukitsee toisen kuteen kiertämällä päälle. Tämä on ihan peruspunontaa, taidan käyttää punontatöissäni tätä kaikista eniten.


Mietalliloimista ei voi punoa reunaa, joten kun metallien päät olivat kokonaan piilossa, lisäsin jokaisen loimen kohdalle uuden loimen pajusta. Ei siis ollut tarkoitus jatkaa koriin lisäpituutta ;-)


Lisätyistä lomista tein yksinkertaisen laidan koriin. "Kolme yhden takaa ja sitten kahden edestä ja yhten takaa" -tekniikalla.



Aikas näpsäkkä kori tuli. Hyvä, että Mari ei heittänyt vanhaa koria roskiin. Ihan turhaa metallijätettä olisi tullut. Saleelta suojassa tai sistiloissa tämä kori kestää vuosia. En kyllä halua kaikkien vanhoja korireppanoita kuitenkaan itselleni parannettaviksi ;-)



Tekstissä on "hipsuissa" punontatekniikoiden nimiä. Tosin samalla asialla voi eri lähteissä olla vähän erilaisiakin nimityksiä. Minun kirjahyllystä löytyy varmaan kutakuinkin kaikki suomenkieliset punontakirjat, mutta ehdoton suosikki pajunpunontakirjani on Marianne Mortensen: Pajunpunonta, 2003. Siitä saa monipuolista apua, kun tekniikan kanssa menee sormi suuhun. Ja joskus tosiaan niinkin käy :D.


Vielä muutama kuva koristani uusissa vaatteissa!







Krookukset pilkistää kukkapenkistä <3 
Mukavaa Vapun ja toukokuun odotusta!

4 kommenttia:

  1. Wau! Tosi hieno kori.
    Itse olen aina haaveillut punonnasta. Ei ole vaan oikein kerrostalohommia tuo, joten sitä maataloa odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei iive ja kiitos :-) Loppupeleissä punonta ei ole mitään hirmu sotkevaa hommaa, etenkin jos on parveke, jossa säilyttää pajuja ja lämpösellä myös punoa. Ite teen kyllä mieluummin ulkona punontaa, mutta talvella on pakko tehdä sisätiloissa. Pikkupätkät ja roskat on helppo siivota punomista jälkeen pois.

      Poista
  2. Nätti kuin sika pienenä. Siihen nähden kuinka paljon rakastan kaiken maailman koreja, pitäisi varmaan kuitenkin paneutua tähänKIN... mutta jätän sen sulle, ei riitä aika ideoiden toteuttamiseen nytkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vannomatta paras, vielä sä ehdit. Mäkin aloitin korit vasta + 40: seinä!

      Poista