Pajua joka nurkassa

Punotulla lampunvarjostimella on pajuseuraa

Vihdoin on muutenkin kuin kattolamppua viritellen edennyt vihreän makuu-lepo-luku-virkkaus-vierashuoneen sisustus. Miksi minulla aina on niin paljon vihreää vaatteissa, sisustuksessa, elämässä? Tässä joitakin perusteluja ja syitä:

Kuntoplus 2/2007

Hups, en kyllä ihan helpolla myönnä kateutta tai epäkypsyyttä. Sen sijaan keskeneräisyyttä on aina, valmiiksi ei tule koskaan. Siis ihminen. Onneksi käsillä tehden saa monenlaista näkyvää aikaiseksi ja ihan valmiiksi asti.

Pajua on huoneeseen kulkeutunut melkoisesti muutenkin kuin vain katosta roikkumaan. No kieltämättä sitä on kaikissa muissakin huoneissa, vessaa myöten ;-)

Pajulamppu, eilisen blogikirjoituksen päätähti

Tarjoiluvateja - iso, pienempi, pienin. Kaikki kolmioita, kun muoto ja kulmista keskustaan etenevä punonta vaan on minusta niin mukavaa. Pienin on vaaleaa pajua, olisikohan huurrepaju -nimistä viljeltyä lajia.

Pieni 15 x 15 x 15 cm pajutarjotin

Keskimmäinen on punottu luonnonpajusta, joka on kerätty tienposkesta. Ilman minkään maanomistajan lupaa 130 tien varresta hankikantosäällä. Rikollista? Myös siinä keskusta on kaaospunottua. Pöllönaulakot odottaa pääsyä tehtäväänsä. Ja kirppislöydöt, euron kanavatyöt Punahilkka ja Kukkanen, seinälle pääsyä. Sisustamista siis riittää.

30 x 30 x 20 cm pajutarjotin

Isoin tarjoiluvati on myös luonnon pajua. Tekniikka eroaa muista "hapsureunoilla", kun vain joka toinen kude kääntyy reunassa sitoen loimet ja kuteet yhtenäiseksi rakenteeksi. Ja joka toisista kudepajuista jää "hapsut" reunaan.

50 x 50 x 50 cm palutarjotin kera enkelein

Myös tässä isossa lopetus on kaaosta. Kaikki mun tekemiset päättyy kaaokseen :o Kääk!

Keskustan kaaos

Maailman paras parsakaali, tyttären keramiikkataidonnäyte, on saanut alleen kudotun pikkuliinan. Tai oikeasti pannunalusen. Alusen olen kutonut kangaspuissa paperinaru-pellavanaru-loimeen, kuteina paperinarua ja pajua. 

Parsakaali pajuliinalla

Metrin halkaisijaltaan oleva pajutarjotin on joutunut seinänviereen nojalleen. Se on juustoille  ja sämpylöille johonkin juhlaan tehty. Hyvä siinä käyttötarkoituksessa, mutta muuten tuppaa olemaan jatkuvasti jaloissa.

Pyöreä pajutarjotin, halkaisija reilun metrin

Pyöreä pajutarjotin on tehty samalla tekniikalla, jolla perinteiseen pajukoriin tehdään pohja. Keskeltä ulospäin pyöreänä punoen. Vähän tämän muoto kylläkin kiemurtelee.

Pajutarjottimen keskusta, loimien lisäsys näkyy hyvin

Ja vielä yksi pajutuote huoneesta löytyy. Arkun päällä punottu enkeli vuosien takaa. Anopille joululahjaksi tehty ja perintönä kotiin takaisin kuljetettu. Tähtiä kaulassa. Ei viime joulusta jääneitä. Vaan jo edellisestä. Tähtipölyä voi kyllä olla ilmassa muutenkin kuin jouluna.

Pajuenkeli

Pajupellon sato pitäisi kerätä. Monenkirjava kasa niistä taas tulee. Kuten viime vuonnakin.

Pajusatoa 2012

Pajut pitää lajitella ja niputtaa pajulaatujen ja piiskojen pituuksien mukaan. Päivä siihen on talvilomasta tarpeen varata. Tilaan tätä hommaa varten aurinkoisia talvipäiviä lomalle, sillä niin oli viime talvilomallakin. Valokuvat todistaa. Saa samalla ladattua D:tä.

Pinosta nipuiksi, pajusatoa 2012

Lisää on taas hinku punomaan. Mitähän talvilomalla punoisi juonien sijasta? Mihinkään niitä sitten taas sijoittelisi? Onneksi vanhoja on helppo hävittää polttamalla ja kompostoimalla ;-) Kesän tullen myös pihalle mahtuu moneen paikkaan. Ja varmaan sukulaisille tai kavereillekin taas kelpaavat!